"Todella yllättävä tulos", hämmästelee Pohjois-Pohjanmaan Metsäkeskuksen ympäristöasiantuntija Irmeli Ruokanen Lohjan kartoitusta. Kun Lohjalla rajattiin metsälakikohteiksi Juha Pykälän selvityksen mukaan alle kymmenesosa metsälain kriteerit täyttävistä kohteista, on vastaava luku Pohjois-Pohjanmaalla lähes 80 prosenttia.
Ruokanen korostaa yhtenäisen ohjeistuksen ja kartoittajien koulutuksen merkitystä. Suurin syy kartoitustuloksien eroihin lienee erilainen tulkinta lainperusteluiden maininnasta, että kohteet ovat "yleensä pienialaisia".
"Lisäksi osa kohteista on vaikeita tunnistaa ja rajata. Vaativimpana rajauskohteena on rehevän lehtolaikun rajaus laajasta lehdosta ja näitähän oli paljon Lohjalla. Pohjois-Pohjanmaalla kartoitus tehtiin varovaisuusperiaatteella."
Näin varmistettiin, että kartoitettuja kohteita ei vahingossa hakata puutteellisen kartoituksen takia.
Pohjois-Pohjanmaalla maastotyön laatua valvoi kartoituspäällikkö, lisäksi tehtiin vuosittaisia kontrollikartoituksia. Niissä jo kartoitetuilta alueilta valittiin 500 hehtaarin kontrollialueita, jotka kartoitettiin perinpohjaisesti.
Kontrollikartoituksen perusteella varsinaisessa metsälakikohteiden kartoituksessa löytyi 79 prosenttia kaikista tärkeistä elinympäristöistä. Puutteet olivat pääosin vähäpuustoisten soiden ja kallioiden sekä yksittäisen pienen puron, noron tai kivennäismaasaarekkeen havaitsematta jäämisiä.
Pohjois-Pohjanmaan metsälakikohteet ovat keskimäärin 1,24 hehtaarin kokoisia eli kaksi kertaa suurempia kuin valtakunnassa keskimäärin. "Meillä ei annettu mitään rajaa sille, kuinka suuri kohde saa olla", Ruokanen kertoo.
Ainoa poikkeus olivat lehtolaikut, joiden rajaksi annettiin 2-3 hehtaaria.
Keskiarvoa nostavat myös vähäpuustoiset suot, joita maakunnassa on paljon ja jotka olivat keskimäärin 1,93 hehtaarin laajuisia.
Pohjois-Pohjanmaan yksityismetsistä on vuoden 2007 loppuun mennessä löytynyt runsaat 33000 hehtaaria metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä.