Metsälakien valvonnassa on ilmennyt kiistattomia eroja eri metsäkeskusten alueilla. Useimmat keskukset epäröivät tehdä rikosilmoituksia lakien laiminlyönneistä, vaikka tilastoivatkin ne metsärikoksiksi. Lapin metsäkeskus on noudattanut valvontavelvollisuutta tarkkaavaisemmin kuin maan muut keskukset.
Muutamia vuosia voimassa olleissa metsälaissa määrätään muun muassa purojen reunat ja lähteiden liepeet alueiksi, joita ei saa hakata. Muutenkin merkittävät luontoarvot on otettava huomioon hakkuissa. Metsäkeskusten ammattilaiset antavat näissä asioissa auliisti neuvoja, mutta aina niitä ei haluta tai muisteta noudattaa. Osa rikkomuksesta on lieviä, mutta törkeitäkin hakkuurikoksia on tehty eri puolilla maata.
Valvonnan tason vaihtelu ja useimpien metsäkeskusten varovaisuus rikosilmoitusten teossa eriarvoistaa Joensuun yliopiston ympäristöoikeuden professorin Tapio Määtän mielestä niin vakavasti oikeudenkäyttöä, että tulisi harkita valvonnan siirtämistä jollekin muulle viranomaiselle. Se sopisi Määtän mielestä mainiosti alueellisille ympäristökeskuksille. Hänen perusteensa on, että käytäntö sointuisi ympäristökeskusten tehtäviin. Niille kuuluu myös luonnonsuojelulain valvonta.
Valvonnan siirto olisi vakava epäluottamus metsäkeskuksille. Kansalaisten tulee kuitenkin olla lain edessä samassa asemassa asuinpaikasta riippumatta. Jos yhtäällä esimerkiksi puronvarren puuston hakannut saa pitää kantorahat ja toisaalla rikoksella saaduksi määritelty tulo peritään valtiolle, tasa-arvo ei toteudu.
Metsäkeskusten väen yhteinen, tiukka koulutus asiassa olisi vähintä, mitä pitäisi tehdä. Niissä tunnetaan uusi laki ilmeisen hyvin, mutta tutuiksi tulleita metsäomistajia kohtaan ei haluta olla liian tiukkoja. Ei varsinkaan toistaiseksi, kun metsälain uusien säädösten katsotaan olevan sisäänajovaiheessa.
On kuitenkin kohtuutonta, mikäli tieto lepsuudesta leviää ja sen seurauksena joissakin maakunnissa leviää välinpitämättömyys luontoarvoja kohtaan. Ellei muu auta, Määtän ehdottama valvonnan siirto on oikea ratkaisu. Metsäkeskuksilla on oman käsityksensä mukaan kohtuulliset resurssit hoitaa valvontaa, mutta tulosten epätasaisuus ei siitä todista.
Joensuun yliopiston oikeustieteiden laitos ei saanut Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskukselta tietoja alueen metsärikoksista. Muualta annettiin sisäministeriön poliisiosaston tilaamaan tutkimukseen täydellinen aineisto. Tutkimukseen olisi pitänyt suhtautua myönteisesti. Eduskunnan kannan mukaan metsärikollisuutta koskevien säännösten toimivuutta on seurattava. Tutkimus palveli sitä tavoitetta.
paakirjoitus@kaleva.fi