Yksitoista vuotta sitten voimaan tullut metsälaki antoi suojan joukolle luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeisiä metsäympäristöjä. Nämä ovat tavanomaisesta metsäluonnosta poikkeavia, pienialaisia kohteita, jotka ovat tärkeitä elinalueita tietyille harvinaistuneille ja vaateliaille eliölajeille.
Tällaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä eli niin sanottuja metsälakikohteita ovat muun muassa saniaiskorvet, rotkot sekä lähteiden ja purojen lähiympäristöt. Jos nämä ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia, niitä tulee hoitaa ja käsitellä siten, että elinympäristön ominaispiirteet säilyvät.
Lain soveltaminen on kuitenkin ollut alusta alkaen ongelmallista. Syynä on ollut etenkin lakitekstin tulkinnanvaraisuus ja sekavuus.
Esimerkiksi kohteiden pienialaisuutta ei ole laissa määritelty. Käytännön tulkinnassa raja on asettunut yhteen hehtaariin. Laki ei myöskään määrittele, mitä ovat ne ominaispiirteet, jotka tulee kohdetta mahdollisesti käsiteltäessä säilyttää.
Metsälakikohteiden merkitys uhanalaisten lajien säilyttämisessä kyseenalaistettiin tuoreeltaan. Tutkimustietoa tästä ei kuitenkaan ole paljoa ollut. Joulukuussa julkaistiin Suomen ympäristökeskuksen selvitys metsälakikohteiden merkityksestä luonnon monimuotoisuudelle Lohjalla.
Lohjalla on runsaasti uhanalaisten lajien esiintymiä. Metsälain kriteerit todennäköisesti täyttäviä kohteita on kunnasta tiedossa yli 400, joista suurin osa on yksityismailla.
Häme-Uudenmaan metsäkeskus oli rajannut Lohjalla metsälakikohteiksi alle kymmenesosan metsälain kriteerit täyttävistä kohteista. Kriteerit täyttävistä uhanalaisten lajien esiintymispaikoista ainoastaan neljä prosenttia oli rajattu erityisen tärkeiksi elinympäristöiksi.
"Kartoituksen kattavuus oli vähäinen, vain pieni osa lain kriteerit täyttävistä kohteista löytyi", kertoo Lohjan tutkimuksen tehnyt vanhempi tutkija Juha Pykälä Suomen ympäristökeskuksesta.
Suurin osa metsälain kriteerit parhaiten täyttävistä ja luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävimmistä alueista oli jätetty rajaamatta metsälakikohteiksi.
Toinen huomattava epäkohta on Pykälän mukaan se, että kaikki määritellyt kohteet eivät olleet säilyttäneet luontoarvojaan.
"Osalla kohteista oli tehty hakkuitakin", Pykälä kuvaa.
Metsälakikohteilla on metsälain soveltamisohjeiden mukaan sallittu yleensä varovaiset puuston hakkuut ja yksittäisten puiden kaataminen. Laki kuitenkin velvoittaa säilyttämään elinympäristön ominaispiirteet.
Paljon muutakin moitittavaa löytyi. Lähes puolet metsälakikohteista oli rajattu liian pieniksi. Tällöin ympäröivien alueiden hakkuut heikentävät metsälakikohteen luontoarvoja.
Lohjan luontoa on tutkittu laajasti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Metsäkeskus ei kuitenkaan ollut hyödyntänyt olemassa olevia luontotietoja.
Metsäkeskukset ovat kartoittaneet yksityismetsien erityisen tärkeät elinympäristöt koko maassa. Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaan metsälakikohteita koskevat tiedot ovat kuitenkin salaisia.
Pykälä korostaa, että tämä estää kartoitusten luotettavuuden tutkimisen.
Lohjan esimerkki tukee Pykälän mukaan käsitystä, jonka mukaan metsälakikohteiden käytännön merkitys näyttää jääneen mitättömäksi, vaikka lain mukaan määritellyillä kohteilla esiintyykin runsaasti uhanalaisia lajeja.