Kolumni

Metsälain suojelupykälä on huono kompromissi, joka on herättänyt julkisuudessa yllättävän vähän keskustelua

Jyväskylän yliopiston tutkija Panu Halme paljasti viime viikolla ympäristöministeriön seminaarissa yllättävän tiedon: osa metsälain suojaamista puronvarsimetsistä on vaivihkaa menettänyt lain suojan.

Jyväskylän yliopiston tutkija Panu Halme paljasti viime viikolla ympäristöministeriön seminaarissa yllättävän tiedon: osa metsälain suojaamista puronvarsimetsistä on vaivihkaa menettänyt lain suojan.

-

Kyse on metsälain 10 pykälän perusteella rauhoitetuista erityisen tärkeistä elinympäristöistä, joihin luetaan myös purojen välittömät lähiympäristöt, jos ne ovat luonnontilaisia. Näiden puronvarsimetsien hakkaaminen on arvokkaina luontokohteina kielletty.

Puronvarsiin jätettyjen suojavyöhykkeiden leveys arvioitiin aiemmin kohdekohtaisesti ja tulkinnoissa oli paljon vaihtelua. Halmeen mukaan useimmiten päädyttiin rajaamaan 10–15 metriä puron molemmin puolin.

Viime vuonna Suomen metsäkeskus muutti ja yhdenmukaisti tulkintaansa. Uuden tulkintasuosituksen mukaan "riittävän leveä välitön lähiympäristö on yleensä vähintään puuston keskipituuden levyinen".

Ensi katsomalta uusi suositus on parannus aiempaan, säästäähän se entistä leveämmät suojavyöhykkeet purojen reunoille. Hätkähdyttävää oli kuitenkin se, mitä vanhoille puronvarsimetsille on tapahtunut.

Metsäkeskus on nimittäin alkanut poistaa metsälain suojaa kohteilta, jotka on rajattu aiemman tulkinnan mukaisesti liian kapeiksi. Halmeen mukaan asia puhuttaa myös Metsäkeskuksen sisällä ja on herättänyt "hyvin voimakasta erimielisyyttä".

Lähtökohta on ollut se, että nämä aiemmin puronvarsiin rajatut kuviot ovat olleet luonnontilaisia, siihenhän niiden säästäminen laissa perustui. Nyt monet kuviot on poistettu metsälakikohteista, koska ne eivät enää ole luonnontilaisia.

Menetettiinkö luonnontilaisuus liian kapeiden rajausten vuoksi ja jos menetettiin, niin mikä on Metsäkeskuksen vastuu tässä?

Julkisuudessa asia on herättänyt yllättävän vähän keskustelua. Vihreiden kansanedustajat Jenni Pitko ja Satu Hassi jättivät kirjallisen kysymyksen puronvarsien luonnon suojelusta. Siinä he muistuttavat, että puronvarsimetsät ovat edelleen monimuotoisuuden kannalta tärkeitä elinympäristöjä, vaikka eivät täyttäisikään uutta leveyskriteeriä.

Tulkinta ei kuitenkaan ole pelkkiä metrejä. Ekologi, tohtori Mari Tolkkinen muistutti blogissaan, että rantametsän pitää täyttää monta ehtoa, jotta lainsuoja tulee voimaan.

Ehdot ovat, että monimuotoisuudelle erityisen tärkeän elinympäristön täytyy olla luonnontilainen tai sen kaltainen, selvärajainen sekä pienialainen tai metsätaloudellisesti vähämerkityksellinen.

Metsäkeskuksen tulkintasuosituksen mukaan pienialaisina voidaan pääsääntöisesti pitää kohteita, joiden pinta-ala on enintään kaksi hehtaaria. Metsätaloudellisesti vähämerkityksellisinä voidaan puolestaan pitää kohteita, joiden markkinakelpoisen puuston arvo on alle 3 000 euroa.

Tolkkinen korostaa, että ei ole mitään ekologista perustetta, miksi monimuotoisuudelle tärkeän elinympäristön pitäisi olla pienialainen, selvärajainen tai tietyn arvoinen.

Metsälain "kymppipykälä" onkin Tolkkisen mukaan kompromissipykälä. Sillä suojellaan monimuotoisuutta, mutta myös metsänomistajan kukkaroa ja metsäteollisuuden raaka-aineen saantia.

Metsäkeskuksen oma esimerkki valaisee asiaa: Kolmen hehtaarin kokoinen, koko alaltaan metsälain kriteerit täyttävä lehto ei ole pienialainen, eikä siten metsälakikohde. Jos tästä hakataan yksi hehtaari, hakkuu lopetetaan ja jäljelle jäävä kahden hehtaarin ala täyttää metsälakikohteen kriteerit, kohde on muuttunut pienialaiseksi ja siten metsälakikohteeksi.

Tässä kompromississa monimuotoisuus uhkaa jäädä häviäjäksi.