YK:n ihmisoikeuskomitean kehotus johti hakkuiden katkea-miseen Inarin Nellimissä. Päätös vaikuttaa hätäiseltä. Sen seurauksena joukko inarilaisia uhkaa menettää työnsä.
Inarin Nellimin metsäkiistassa ollaan uudessa vaiheessa. YK:n ihmisoikeuskomitea pyysi alkuviikosta lopettamaan hakkuut alueella siihen asti, kunnes Suomi on toimittanut vastineensa kolmen saamelaisen poromiehen komitealle tekemään valitukseen. Komitea ei kieltänyt hakkuita, sillä siihen sen juridinen valta ei riitä. Se antoi kehotuksen, josta päätettiin ottaa vaarin.
Valittajat katsovat, että Metsähallituksen hakkuut haittaavat alueen saamelaisten poronhoitoa. Valitus koskee 27 000 hehtaarin maa-aluetta, jota poromiehet vaativat rauhoitettavaksi. Metsähallituksen mukaan tuosta alueesta on hakkuiden tai hakkuusuunnitelmien piirissä kuitenkin vain noin tuhat hehtaaria.
Kun työt nyt estyvät, on edessä uusien töiden etsiminen noin viidelletoista suoraan hakkuista ansionsa saavalle ihmiselle. Se ei ole Inarin kunnassa aivan vähäinen asia, eikä se ole sellainen etenkään päätöksen kohteena oleville ihmisille. Monen Inarissa on työlästä sulattaa ulkomailta tullutta päätöstä.
YK:n ihmisoikeuskomitea on käsitellyt Lapin poronhoidon ja metsätalouden ristiriitoja jo puolenkymmentä kertaa. Esimerkiksi viime huhtikuussa komitea hylkäsi kahden saamelaisen poromiehen ja Muotkatunturin paliskunnan valituksen Metsähallituksen hakkuista Inarin Angelissa. Muutaman kerran ennenkin komitea on väliaikaisena turvaamistoimena kehottanut keskeyttämään hakkuut.
Tällä kertaa on syytä kysyä, oliko komitean todella tarpeen antaa kehotus hakkuiden keskeytyksestä. Vaikuttaa siltä, ettei komitealla ollut tietoa siitä, missä laajuudessa kiista-alue todella kuuluu Metsähallituksen hakkuusuunnitelmiin. Korvaamattomia menetyksiä ei olisi syntynyt, jos työt olisivat saaneet toistaiseksi jatkua.
Pohtia voi sitäkin, toimivatko myös Suomen ulkoministeriö, maa- ja metsätalousministeriö ja Metsähallitus turhan nöyrästi, kun ne neuvottelujen jälkeen päättivät panna komitean kehotuksen heti täytäntöön. Epäilemättä toisenlainen päätös olisi voinut tulla ikävällä tavalla vastaan suomalaispoliitikkoja ja -diplomaatteja maailmalla. Sellainen pitäisi kestää. Nyt valittu tie kun merkitsee sitä, että kärsijät ovat tavallisia inarilaisia.
Vähintä, mitä Suomen viranomaisilta voi nyt odottaa, on vastineen toimittaminen ihmisoikeuskomiteaan vauhdilla. Aikaa tähän on annettu puoli vuotta, mutta niin pitkään ei paperia pidä hautoa. Vastineen perusteella komitea sitten arvioi, onko hakkuukieltoa tarpeen jatkaa vai voidaanko se lopettaa. Mitä pikemmin ihmisoikeuskomitean varsinainen ratkaisu asiaan sen jälkeen saadaan, sitä parempi.
Poromiehet ovat käyttäneet asiassa valitusmahdollisuutta, joka heille lakien ja sopimusten mukaan yksiselitteisesti kuuluu. Olisi silti aina parempi, jos erimielisyydet ratkotaan oman maan sisällä kotimaisin voimin. Suomalaiset saavat katsoa peiliin, jos ratkaisuja pitää jatkuvasti hakea ulkomailta.
Oli tämän riidan ratkaisu mikä tahansa, Ylä-Lapin metsäkiistat tuskin lähiaikoina päättyvät. Jupakoiden pohjalla on kysymys saamelaisten oikeuksista sekä poronhoidon ja metsätalouden välinen pitkäaikainen ristiriita. On mahdollista, että Oulun yliopistossa valmisteilla oleva selvitys saamelaisten maaoikeuksista tuo peruskysymyksiin joitakin vastauksia. Jo etukäteen on kuitenkin helppo arvata, että selvityksen tulos ei tyydytä kaikkia osapuolia.