Met­sä­ka­na­lin­tu­ja on paikoin run­saas­ti

Syksyn ja alkutalven aikana on eri puolilta Kainuuta, Pohjois-Pohjanmaata ja Koillismaata kuulunut metsissä liikkuneilta viestejä hyvin suurista kanalintuparvista. Taivalkosken Mustavaarassa on laskettu suurimmassa parvessa jopa 620 teertä, muualla suurimmat määrät ovat pysyneet 100 ja 200 yksilön välillä.

Talvipukuinen riekko Lapin kaamosillan hämärässä.
Talvipukuinen riekko Lapin kaamosillan hämärässä.
Kuva: Pekka Helo

Syksyn ja alkutalven aikana on eri puolilta Kainuuta, Pohjois-Pohjanmaata ja Koillismaata kuulunut metsissä liikkuneilta viestejä hyvin suurista kanalintuparvista. Taivalkosken Mustavaarassa on laskettu suurimmassa parvessa jopa 620 teertä, muualla suurimmat määrät ovat pysyneet 100 ja 200 yksilön välillä.

Innokkaimmat erämiehet ja lintuharrastajat ovat viime viikkoina hehkuttaneet tiedotusvälineissä ja puheissaan selvää kanalintukantojen kasvua, mitä on odotettu jo vuosikymmeniä. Valitettavasti on kuitenkin pakko hillitä optimistisimpien intoa ja todeta, että kanalintukantojen kääntyminen nousuun voidaan todentaa vasta noin 10 vuoden seurannan jälkeen.

Syynä on metsäkanalintujen kantojen suuri vuosittainen vaihtelu, mikä johtuu kesän poikastuotosta eli poikaskauden sääolosuhteista, sekä pitkäjaksoinen aaltomainen kantojen vaihtelu, mikä yleensä tapahtuu vajaan kymmenen vuoden jaksoissa.

Yhden tai kahden vuoden onnistuneen pesinnän perusteella on mahdotonta sanoa kannan pysyvistä muutoksista mitään.

Metsäkanalinnuista on laskentoihin perustuvia runsausarvioita 1950-luvulta alkaen. Vanhimpien laskentatulosten pohjalta teeren kokonaismäärä on pudonnut Suomessa noin kolmannekseen. Metsoista on jäljellä vain neljännes, Etelä-Suomessa vielä sitäkin vähemmän. Riekon kannat ovat Oulun läänin eteläpuolella romahtaneet olemattomiin ja laji on siellä hävinnyt laajoilta alueilta kokonaan. Oulun läänissäkin kannat ovat vain pieni osa entisestä ja esiintyminen on pirstoutunutta. Elinvoimaisia kantoja on vain Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun länsiosien suurilla soilla sekä Koillismaalla. Lapissa kannat ovat sentään kohtuullisesti säilyneet.

Kanalinnuistamme ainoana pyyn kanta on säilynyt vakaana eikä maan kokonaiskanta ole vähentynyt olennaisesti. Pyy on paikoitellen kuitenkin vähentynyt erityisesti alueilla, joilla päätehakkuiden jälkeen on entisten kuusimetsien tilalle istutettu laajasti mäntyä.

Kanalintujen ovat vähentyneet jatkuvasti ja vakaasti. Pientä aaltoliikettä on määrissä ollut koko ajan, mutta minkäänlaista merkkiä kantojen laskun pysähtymisestä tai kääntymisestä nousuun ei ole.

Kesällä 2005 kanalintujen pesintä onnistui kohtalaisesti ja keväällä 2006 pesimäkanta oli hiukan aikaisempia vuosia vahvempi. Koska teeren viime kesän pesintä onnistui koko Oulun läänissä todella hyvin, syksyllä metsissä oli teeriä enemmän kuin vuosiin. Hyvä poikastuotto näkyi selvästi jo loppukesän riistakolmiolaskennoissa.

Parhaiten teeren pesintä tuntuu onnistuneen Koillismaalla. Kainuun parvien kokokeskiarvot ovat samaa tasoa kuin viime vuosina eivätkä kerro edes kannan tilapäisestä vahvistumisesta.

Muiden metsäkanalintulajien viime kesän poikastuotto oli Oulun läänin alueella hyvä, mutta ei nostanut riistakolmiolaskennoissa laskettuja määriä selvästi aikaisempien vuosien tason yläpuolelle.

Ilmoita asiavirheestä