UPM:n saneeraukset ovat lamaannuttaneet ihmisiä monin paikoin ja saaneet koko Suomen haukkomaan henkeään. Työntekijät maksavat kovan hinnan johdon virhearvioinneista.
Viimeistään Stora Enson viime vuonna ilmoittamien rajujen tervehdyttämistoimien jälkeen on osattu odottaa, että jatkoa seuraa. Asioita seuraavat otaksuivat kuitenkin, että kolmesta metsäjätistä heikoiten menestynyt M-real ilmoittaisi rajuista saneerauksista. Mutta irtisanomisten Suomen ennätyksen tekikin viime vuonna parhaiten menestynyt UPM ilmoittamalla, että noin kolmeatuhatta sen palveluksessa olevaa ihmistä odottaa työpaikan menetys. M-realin vuoro saattaa tulla pian.
Peli maailmanmarkkinoilla globalisaation aikana on kovaa. Kolme suomalaista metsäjättiä on tuskaillut kannattavuutensa kanssa jo pitkään alan ylikapasiteetin, tuottavuutensa hitaan kasvun sekä paperin hintojen heikon kehityksen takia. Kun tähän lisätään vielä viime vuoden lakkojen ja työsulun aiheuttamat tappiot, oli selvää, että jotain radikaalia piti tehdä.
Ennen vanhaan metsäteollisuuden kannattavuuskriisi hoidettiin Suomessa devalvoimalla. Euroalueella valuuttakurssien venkslaus on mahdotonta, ja siksi olikin yllätys, että Suomen metsäjättien huippupalkattu ja bonuksilla voideltu johto on antanut yritysten ajautua tilaan, jossa pitäisi devalvoida. Vanhoista virheistä ei ole opittu mitään, eikä johdon palkitsemisjärjestelmien kehityskään näytä juuri vaikuttaneen mihinkään. Rajut saneeraukset ovat merkki johtamisen kriisistä.
Myös Paperiliiton johtoelimet voivat katsoa peiliin. Ne ovat olleet hyvin informoituja metsäjättien tilasta. Juuri sen takia alan työehtosopimusneuvottelut ovat olleet vaikeita jo kauan, kun työnantajat ovat halunneet päästä hallitsemaan paremmin kustannuskehitystä.
Avoimilla markkinoilla kovassa kilpailussa kannattavuutensa kanssa kamppailevien metsäjättien tulevaisuuden turvaamiseksi ei jäänyt näissä oloissa muita keinoja kuin rajut saneeraukset. Niin on menetellyt myös maailman suurin metsäteollisuusyhtiö, amerikkalainen International Paper. Yritykset ovat itse rakentaneet oman ylikapasiteettinsa, jota ne yrittävät nyt supistaa Euroopassa ja muualla.
Nopein ja tehokkain tapa kustannusten leikkaamiseksi ovat henkilöstön vähennykset niin pahalta kuin ne tuntuvatkin aina ja etenkin paperiteollisuudessa, jossa työvoiman osuus kustannuksista on häviävän pieni moniin muihin aloihin verrattuna. Paperiliiton jäsenten on ollut juuri tästä syystä äärimmäisen vaikea hyväksyä ajatusta, että heidän pitäisi tinkiä ansiokehityksestään. Nyt sitten kaikki saavat kovaa oppia kantapään kautta markkinatalouden laeista.
UPM:n kurssi nousi heti, kun tieto irtisanomisista tuli. Myös M-realin osakkeen arvo hypähti ylöspäin pelkästä oletuksesta, että sielläkin saneerataan. Juuri tuota yritysten kuntoon panolla tavoitellaan. Että niiden houkutus sijoituskohteina paranisi. Vain kannattavat sijoituskohteet vetävät puoleensa pääomaa, joka etsii tuottoja kaikkialta maailmasta ja siirtyy sekunneissa mantereelta toiselle.
Työntekijät ovat pääomien suuressa globalisaatiopelissä pikku nappuloita. Työpaikkansa menettävän on mahdotonta tajuta tai hyväksyä sen sääntöjä. Siksi on suuri vaara, että joukkoirtisanomiset kärjistävät yhteiskunnallisia asenteita. Yrityksiin pitäisi saada sen estämiseksi visionäärisiä ja osaavia johtajia.