Metsät ovat Suomelle elintärkeitä, siksi hakkuupäätösten pohjaksi on saatava laajasti analysoitua yhtenäistä tietoa. Tiedeyhteisöltä ja tutkimuslaitoksilta on lupa odottaa yhteistyötä johtopäätösten teossa saivartelun ja yksittäisten ennusteiden sijaan.
Suomen metsäteollisuudella menee hyvin. Vienti vetää, ja tulevaisuudennäkymät ovat valoisat. Paperi- ja kartonkituotteiden kysynnän odotetaan kasvavan, kun muovituotteiden sijaan halutaan ekologisempia vaihtoehtoja. Uusi biotuotetehdas on rakennettu, ja useita on suunnitteilla.
Edelleen voidaan sanoa, että Suomi elää pitkälti metsästä nyt ja tulevaisuudessa. Samaan aikaan käydään kiistaa siitä, mikä on metsien todellinen kantokyky. Ongelma on polttava, sillä metsät ovat keskeinen osa ilmastopolitiikkaa, jonka avulla Suomi pyrkii saavuttamaan Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet.
Metsien käyttö on maailmanlaajuisesti, mutta erityisesti Suomen kaltaisessa maassa keskeinen osa energia- ja ilmastopolitiikkaa. Vaalipaneeleissa päättäjiltä tivataan täsmällisiä lukuja, paljonko metsiä voi hakata.
Poliitikoilla voi olla vaikeuksia antaa objektiivisia lukuja, sillä Suomen ilmastopaneelin maanantaina julkistaman raportin mukaan (Kaleva 19.2.) vaihteluväli voi mallista riippuen olla 40–85 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.
Mallit ja niissä käytetyt oletukset poikkeavat toisistaan, joten ne tuottavat erilaisia laskelmia hiilinieluista ja kestävistä hakkuumääristä. Yksittäisiä malleja ei tämän perusteella voi panna paremmuusjärjestykseen, vaan niihin sisältyy suuriakin epävarmuuksia.
Päättäjien arviot voivat siten olla oikeita, mutta ne voivat mennä myös pahasti metsään. SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin joutui puoluejohtajatentissä viime kuussa ryöpytykseen, kun hän ei pystynyt antamaan täsmällistä hakkuuarviota, vaan vetosi hiilinieluja koskevien laskelmien epävarmuuteen.
Hakkuumäärien käsittelyssä onkin mukana aimo annos poliittista tarkoituksenmukaisuutta, näkökulmasta riippuen. Päiviään päättelevä Juha Sipilän (kesk.) hallitus on korostanut biotalouden ja lisähakkuiden olevan ilmastopoliittisesti kestäviä.
Metsänhoidolla on Suomessa pitkät perinteet, ja metsälainsäädännöllä säädellään metsien käyttöä. Keskeinen ajatus on, että metsä pitää istuttaa takaisin sinne, missä se on hakattu. Metsät onkin saatu hyvällä hoidolla ja soiden ojituksella kasvamaan. Ilmaston lämpeneminen kiihdyttää metsien kasvua, mutta lisää myös riskejä.
Kansantalouden kannalta on tärkeää, että puuraaka-aineen saatavuus turvataan. Samalla on toteutettava kestävää ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa sekä kilpailukykyistä energia- ja liikennepolitiikkaa.
Kestävistä metsänhoidon periaatteista ja hakkuumääristä on laajaan tietopohjaan nojautuen tärkeä muodostaa yhtenäisempi näkemys. Metsät ovat Suomelle niin tärkeitä, että niitä koskevia päätöksiä ei pidä tehdä vajavaisin tiedoin yksittäisten mallien perusteella. Poliittisen päätöksenteon pohjaksi tarvitaan kattavia ja koottuja näkemyksiä.
Tutkimuslaitosten, yliopistojen ja asiantuntijoiden on saivartelun ja taustayhteisöjen poliittisia mieltymyksiä myötäilevien näkemysten sijaan tehtävä johtopäätöksiä, jotka auttavat metsäpoliittisessa päätöksenteossa.