Suomen lähes kaikki paperitehtaat pysähtyivät maanantaina kahdeksi päiväksi. Sen jälkeen toimihenkilöt ovat päivän poissa töistä. Paperiliitto päätti perjantaina marssittaa väkensä ulos laittomaan lakkoon, kun UPM:n ilmoittamien henkilöstövähennysten lopullinen saldo selvisi.
Mistä tässä lakossa on kysymys, sen tiivisti UPM:n Kajaanin-tehtaan pääluottamusmies Pekka Kärkkäinen osuvasti Kalevan haastattelussa lauantaina: "Ei kai se mitään auta, mutta ainakin osoitetaan, mitä mieltä ollaan".
Mielenilmaisussa onkin jonkinlaisen rituaalin makua. Paperiliitto halusi muistuttaa olemassaolostaan sen jälkeen kun yksi isoista metsäfirmoista päätti lopettaa yhden perinteisen tehtaan kokonaan, irtisanoo lähes 700 työntekijää ja vähentää kaikkiaan väkeä noin 2 500 henkeä.
UPM:n vähennykset jäivät lopulta jonkin verran alle alkuperäisten aikeiden, ja lisäksi yhtiö tuli tukipaketeilla työntekijöitä vastaan. Työnantajien mielestä näillä perusteilla lakkoa onkin vaikea ymmärtää. Silti tukipaketit eivät muuta perustilannetta mihinkään: karsintakirves heilahti nyt kovalla kädellä, etenkin Kuusankoskella. Eikä se ilmeisesti ollut viimeinen tällainen kirveen heilahdus Suomen metsäteollisuudessa.
Paperiliiton reaktio tuskin oli tässä tilanteessa työnantajille yllätys. Laiton lakko kertoo kuitenkin siitä, että työntekijöilläkin keinot ovat vähissä: lakko ei auta eikä muuta mitään. Kun koneet käyvät jälleen loppuviikosta, on saatu syntymään vain jonkin verran lisää huonoa henkeä koko alalle. Viime kevään pitkän ja katkeran työtaistelun jäljiltä siihen ei pitäisi kummallakaan puolen olla enää varaa.
Alan rakennemuutosta Suomessa on perusteltu globalisaation paineilla. Mutta kuten viime aikoina on nähty Uruguayn ja Argentiinan rajalla, siinäkään asiat eivät ole aivan yksinkertaisia.
Suomessa metsäteollisuutta ymmärretään ja sitä halutaan edistää. Kun muualle mennään miljardi-investoinnein, edessä voikin olla erilainen tilanne. Metsäteollisuus on mielestään liikaa keskittynyt Suomeen, mutta täällä ei ainakaan ole pelkoa päätymisestä kansainvälisen selkkauksen aiheeksi.
Koko metsäala Suomessa sahaa omaa oksaansa, jos työnantajien ja työtekijöiden ilmapiiri muuttuu kyräilyksi. Kevään työtaistelu jätti pahoja arpia, ja sen jälkeen on astuttu suurirtisanomisten ja laittomien lakkojen viitoittamaa polkua. Se ei ole hyvä suunta.
paakirjoitus@kaleva.fi