Muutoksesta todistaa se, että tyhjiksi jääneistä metsäteollisuushalleista on tullut kelpo kohteita jäähdytystä kaipaaville superservereille. Metsäteollisuuden loppu ei silti ole lähelläkään.
Maailman digitalisoitumista voi tuskin paremmin havaita kuin huomaamalla, että entisiin sellu- ja paperitehtaiden laitoksiin sijoitetaan nettijättiläisten, kuten Googlen, palvelimia.
Paperia ei kulu entiseen malliin, bittejä kylläkin. Ja palvelimia pitää jäähdyttää, mikä on kallista. Suomessa, joka ilmastonmuutoksesta huolimatta on edelleen kylmä maa, luonto hoitaa bittien kuumentamien piirien jäähdyttämisen halvemmalla kuin jossakin muualla. Kun työvoima meillä maksaa liikaa, onneksi sentään luonto kompensoi kustannuksia edes yhdellä toimialalla.
Vielä parikymmentä vuotta sitten oli melkein lottovoitto päästä töihin paperi- tai sellutehtaaseen. Vuorotöissä ansioita kertyi.
Metsäteollisuuspaikkakunnilla voitiin hyvin. Myös kuntien palvelut kehittyivät verotuottojen myötä tasolle, jotka osoittautuivat kestämättömiksi tehtaiden sulkemisten jälkeen. Karmea esimerkki on pieni Kaskisten kaupunki Pohjanmaan maakunnassa. Metsä-Botnian suljettua sellutehtaansa kaupunki meni välittömästi polvilleen.
Metsäteollisuus oli samoin se toimiala, joka hyötyi markasta. Aina kun vienti tökki, devalvaatio teki sellun, paperin ja sahatavaran hinnoista kilpailukykyisiä. Kotimainen inflaatio oli vaivoista pienimpiä. Metsäteollisuustuotteiden vienti auttoi Suomen nostamisessa hyvinvointivaltioksi.
Metsäteollisuuden kompurointia lievensi Nokian nousu maailman johtavaksi matkapuhelinten valmistajaksi. Nokia ja sen ympärille kehittynyt teollisuus olivat ratkaisevan tärkeitä, kun Suomea nostettiin kaikkien aikojen lamasta 1990-luvun alussa.
Nyt myös kännykkäbisnes on pulassa, eikä sille ole keksitty mitään korvaavaa tilalle. Nokian saneeraus on tuntunut Oulussa asti.
Pessimistien mukaan Oulun toiminnot on saneerattu niin ohuiksi, että seuraavassa vaiheessa edessä on koko laitoksen sulkeminen, ellei yhtiö saa käännettä aikaan.
Kun korkean osaamisen elektroniikka-teollisuus on Nokian ahdingon myötä jyrkässä alamäessä, on syytä kääntää katseet uudelleen metsään. Ei ole perusteita julistaa metsäteollisuutta kuolleeksi. Metsäteollisuus ry:n arvion mukaan sellu, paperi ja kartonki tuottivat Suomeen 8,5 miljardia euroa vientituloja vuonna 2011. Summaa ei ole mitään syytä väheksyä. Vaikka paperin kysyntä laskee, metsäbisnes on edelleen suurta bisnestä Suomelle.
Metsää ei kukaan voi viedä Suomesta. Tehtaat ja työpaikat voivat lähteä halvempien tuotantokustannusten maihin. Metsämme pysyvät meillä. Ne ovat uusiutuvia luonnonvaroja maailmassa, joka elää pahasti yli varojensa.
Vaikka sellu ja paperi voivat huonosti, kaikkia puun mahdollisuuksia ei takuulla ole käytetty hyväksi. Suurtuotannosta on voitava siirtyä korkean jalostusasteen tuotteisiin, joita kenties viedään määrällisesti vähemmän mutta joista maksetaan enemmän.
Tutkimuksesta ja tuotekehityksestä se on kiinni. Ainakaan ei saa jäädä itkemään suljettujen tehtaiden perään, sillä globaalille rakennemuutokselle Suomikaan ei voi mitään.