Ei eksymisvaaraa, mukavat reitit, paljon kavereita, kivat palkinnot.
Onko ihme, että SK Pohjantähden Junnu-cup on vetänyt tänä kesänä jopa kaksisataa 6-16-vuotiasta nuorta tutustumaan metsään ja suunnistukseen. Joillakin on mukana sisko, joillakin isä tai äiti - kokeneemmat menevät jo vauhdilla metsään omin avuin kokemaan rastien löytämisen riemun.
Junnu-cupin kuudenteen eli viimeiseen koitokseen Pikkaralan koululle Oulun itäpuolelle on tullut lähes kaksisataa innokasta - koulun pysäköintipaikka on täysi. Viikko sitten sateessakin oli mukana 130 lasta.
Tarjolla on suunnistustaitojen mukaan kilpasarja tai rastiralli, joka on tarkoitettu kiireettömille kulkijoille. Siimoitetulla reitillä osaa varmasti rastille. Oikaisumahdollisuuskin on tarjolla, jos taidot riittävät.
Nelisensataa lasta mukana
"Tarkoitus on tarjota lapsille ja vanhemmille helppo tapa tutustua yhdessä suunnistukseen ilman, että aikaa otetaan. Eihän moni vanhemmistakaan ole mikään suunnistaja. Kaikki cupin tapahtumat on viety sellaisiin maastoihin, ettei suunnistusinto ainakaan pahaan ryteikköön pääse lopahtamaan alkuunsa", idean äiti Marja Kosola kertoo.
Suunnistuskilpailu tarvitsee myös toimitsijoita. Heistä ei ole pulaa.
"Tämä toimii monenlaisena koulutuspaikkana seuraväellekin. Kokeneemmat suunnistajat valitsevat kartat, joille nuoret opettelevat tekemään ratoja. Ja lisäksi hyvää oppia suurempia tapahtumia varten saavat myös kilpailun ja kenttämyynnin toimihenkilöt."
Tämän kesän kuuteen tapahtumaan on osallistunut nelisensataa lasta.
"Kuusikymmentä on ollut mukana ennen tätä kisaa vähintään neljä kertaa eli saanut palkinnoksi kompassin. Sehän on oikean suunnistajan merkki", Kosola sanoo.
Kompassien jakamisen mahdollistaa se, että Junnu-cup on Suunnistusliiton pilottitapahtuma, joten liitto on mukana tukemassa sitä. Lisäksi Pohjantähdellä on muita yhteistyökumppaneita,
Hyvää tapahtumaa ei kannata pilata
"Emme ele liikkeellä sillä mielellä, että näistä nuorista haluttaisiin kilpasuunnistajia. Tarkoitus on tarjota perheliikuntamahdollisuus ja tutustuttaa lapset metsään. Jos suunnistusinto oikein viriää, siitä vie tie suunnistuskouluun, jos nuori niin haluaa", Marja Kosola painottaa.
Jo viime vuonna cup järjestettiin, mutta pienimuotoisempana.
"Täksi kesäksi homma paisui, kun pääsimme liiton pilottihankkeeksi. Ensi kesäksi on turha suunnitella suuria muutoksia, kun tästä kerran näin suosittu tapahtuma on tullut. Ei hyvää kannata tuhota", Marja Kosola suunnittelee.
SK Pohjantähden tiedottajan hommiakin tekevä suunnistusperheen äiti Valma Karjalainen näkee, että tästä hyötyvät aikanaan kaikki oululaiset seurat - jos suunnistuskipinä syttyy.
"Ihan sama, mihin seuraan suunnistajat menevät aikanaan. Kunhan vain suunnistavat ja yleensäkin liikkuvat", Karjalainen painottaa.
Johannes Kähkölä pinkaisee vauhdilla viimeiselle rastille ja leimaa tottuneesti. Kakkosluokkalaiselle tämä ei suinkaan ensimmäisiä kertoja metsässä.
"Joitakin vuosia olen jo suunnistanut. Mutta en tiedä, tuleeko minusta kilpasuunnistaja, sillä harrastan myös yleisurheilua ja pianonsoittoa", kahdeksanvuotias Johannes Kähkölä pohtii.
Metsässä olisi ollut tarjolla kaksisataa tarinaa lisää.