Jarmo Pekkala paukauttaa auton oven kiinni ja marssii vetävällä askeleella metsään.
"Täällähän on kantohanki", mies ihmettelee.
Pekkala pysähtyy keskenkasvuiseen näreikköön, tarkistaa paikkansa kartasta ja alkaa viittilöidä sinne ja tänne.
"Tuolta tulee moottoripyörä kahta ja puolta sataa", Pekkala viisaa kohti pientä harjannetta.
Nyt on pakko ottaa avuksi ne kuuluista sielun silmät. Jospa niillä näkisi jotakin muuta kuin lumen seassa kasvavia mäntyjä.
"Ja tuonne selän taakse tulee varikkoalue ja pääkatsomo. Kartingrata on tuossa suunnassa, rallicross ja motocross vähän matkan päässä tuolla ja...", Pekkala pyörii kartan kanssa.
Ollaan entisen Ylikiimingin mailla, Kokkokankaalla 33 kilometrin ajomatkan päässä Rotuaarin pallolta. Maa jalkojen alla on Oulun kaupunkia, mutta maalikylillä odottavista kiireistä muistuttaa vain Pekkalan taskussa sitkeästi soiva puhelin. Uutta moottoriurheilukeskusta valmistelevan kiinteistöyhtiö OuluZonen projektipäälliköllä on kysyntää.
Muutaman vuoden kuluttua Kokkokankaalla ei ole yhtä hiljaista kuin nyt, jos Pekkalan käsissä olevista piirustuksista tulee totta.
"OuluZone on laadukas ja vetovoimainen harrastus-, kilpailu- ja yritysympäristö, joka tunnetaan koko Pohjois-Euroopassa", on kirjattu visioksi numero yksi.
Korvaavat
radat ensin
Kokkokankaalla paukkuu 20 asteen pakkanen, ja kylmä hiipii väkisin lahkeesta sisään. Ajatus helteisestä keskikesän päivästä ja jalan alla paahtavasta asvalttiradasta lämmittää vain hetken.
"Nyt ollaan juuri sen täysmittaisen moottoriradan kohdilla, vauhtisuoran päässä", Pekkala sanoo.
OuluZonen papereissa 3 380 metrin moottorirata on koko keskuksen sielu. Sen toteutuminen on vielä närettä pidemmässä kuusessa. Rahoitus on yhä auki.
Kaupunki on varannut 4,2 miljoonaa euroa Iinatin moottoriurheilukeskuksen korvaavien ratojen rakentamiseen. Asvaltoitu moottorirata ei tuohon joukkoon kuulu.
"Järjestys on se, että ensin rakennetaan korvaavat radat ja sitten loput. Minun ja OuluZonen yksi tehtävistä on löytää rahoitus lopuillekin radoille", Pekkala sanoo.
Koko moottoriurheilukeskuksen kylkeen on lyöty yhdeksän miljoonan euron hintalappu.
Moottoriurheilua
ja liiketoimintaa
Metsässä tarpovalla Pekkalalla on hymy herkässä. Hän ei ole huolissaan, vaikka taloustaantuma hyökkää kimppuun idästä ja lännestä.
"Nyt on hyvä aika rakentaa."
Pekkala uskoo, että rakentaminen ei tyssää vain korvaaviin ratoihin. Hän uskoo, että rahoitus järjestyy ja keskuksesta tulee lopulta liiketoiminnallisesti kannattavaa sekä toimintaa pyörittävälle yritykselle että aluetta kiinteistöyhtiön kautta hallinnoivalle kaupungille.
"Rakentaminen alkaa keväällä, ja ensimmäiset kisat ajetaan vuonna 2010", Pekkala sanoo.
Valmistuessaan keskus palvelee paitsi lähialueen moottoriurheilijoita niin myös tavallisia autoilijoita ja moottoripyöräilijöitä.
"Talousalueella on noin 50 000 autoa ja 10 000 moottoripyörää. Täällä voi vaikka käydä laillisesti, ohjatusti ja valvotusti testaamassa, kulkeeko se oma Bemari kahtasataa vai ei - eipähän tarvitse kokeilla tuolla liikenteen seassa", Pekkala visioi.
Visioissa on paljon muutakin tavallisia kytkimen tallaajia palvelevia juttuja, muun muassa kitkaympyrä ja liukkaan kelin ajo-opetusta.
"Ja voihan tuossa pääkatsomon edessä pitää vaikka puistohiihdot", Pekkala hoksaa.
Fakta ja
todellisuus
Jos asiat olisivat menneet niin kuin alunperin oli suunnitelmissa, sielun silmiä ei tarvitsisi. Pekkalaa ympäröivän metsän tilalla olisi ollut seudullinen moottoriurheilukeskus jo pari vuotta. Laajenevan kaupungin alle jäävän Iinatin radan toiminnot oli tarkoitus siirtää Kokkokankaalle vuosien 2004-2007 aikana.
Matkassa on ollut mutkia ja juonenkäänteitä enemmän kuin kunnon kartingradassa. Matkan varrella seudullisuus on tippunut kyydistä pois, ympäristöselvitykset ja valitukset ovat viivästyttäneet aloittamista.
"Se on todellisuutta. Faktaa on myös se, että moottoriurheilijoille tulee eräänä kauniina päivänä lähtö Iinatista. Sen ymmärtää, kun kiipeää Iinatissa vallin päälle ja katsoo vähän ympärilleen: asutus on jo ihan kyljessä kiinni", Pekkala sanoo.
Faktaa on myös se, että nyt asiat ovat lähteneet etenemään omalla painollaan. Kokkokankaan rakentamisesta on Oulun kaupungin periaatepäätös, aluetta koskeva seutukaava on viittä vaille hyväksymispisteessä, hakemus ympäristövirastoon odottaa enää lopullisia meluselvityksiä...
Auton ovat paukkuvat taas, ja nokka käännetään kohti kaupunkia. Pekkala vilkaisee vielä hissukseen tummuvaa metsää.
"Uskon, toivon ja luotan tähän hankkeeseen. Suurin peikko on se, että joku valittaa pelkästä valittamisen ilosta ja piirustukset saa sen jälkeen nostaa taas pariksi vuodeksi pölyttymään."