Metsäteollisuus on edelleenkin Suomen talouden kivijalkaa, vaikka sähkö- ja elektroniikkateollisuus on syöksähtänyt kymmenen viime vuoden aikana kilpailemaan sen kanssa suurimman viejän tittelistä. Kummankin osuus Suomen tavaraviennistä on noin neljännes.
Suomen metsäteollisuuden ylimmät äänitorvet ovat tavallisesti olleet diplomi-insinöörejä, varatuomareita; vilahtaapa joukossa senaattori ja ministerikin. Kaikki miehiä.
Vuodenvaihteessa metsäteollisuuden ja -työnantajien etujärjestö Metsäteollisuus ry teki historiaa, kun se valitsi ensimmäistä kertaa toimitusjohtajakseen naisen, kauppatieteiden tohtorin Anne Brunilan, 48.
Brunila loikkasi metsäteollisuuden ylimmäksi äänitorveksi valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtajan paikalta. Hän on tehnyt uraansa pääosin julkisen vallan leivissä: valtiovarainministeriössä, Suomen Pankissa ja Euroopan komissiossa Brysselissä.
Ekonomiksi valmistuttuaan Brunila toimi Helsingin kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen laitoksella assistenttina seitsemän vuotta ja teki ohessa lisensiaattityönsä. Sitten seurasi parin vuoden loikka vanhemmaksi tutkijaksi Työväen taloudelliseen tutkimuslaitokseen, nykyisen Palkansaajien tutkimuslaitokseen, jossa hänellä oli esimiehenään valtiotieteen tohtori Pekka Korpinen, Jukka Pekkarisen edeltäjä.
Pekkarisen ja Brunilan urat ovat leikanneet useassakin kohdin. Molemmat ovat toimineet korkeissa viroissa Suomen Pankissa ja kumpaakin on esitetty Suomen Pankin johtokuntaan, mutta ilman tulosta. Kumpikin on toiminut opettajana Helsingin kauppakorkeakoulussa, Pekkarinen kansantaloustieteen professorina.
Kun Brunila valittiin Metsäteollisuus ry:n johtoon, Pekkarinen valittiin Brunilan jättämälle paikalle valtiovarainministeriön ylijohtajaksi.
Riita vei prosenttiyksikön
Metsäteollisuus ry:n talo sijaitsee Säätytaloa vastapäätä Helsingin Kruununhaassa. Brunilan työhuoneesta näkyvät vanhat työpaikat valtioneuvoston linna ja Suomen Pankki.
Nyt metsäteollisuudessa vallitsee talven hiljaisuus ja rauha. Viime kevään ja kesän repivä työriita on ohi ja alan työehtosopimukset ovat voimassa vuoden 2008 kevääseen. Jouluna pyörivät liki kaikki sellutehtaat ja paperitehtaistakin kolmannes, ensimmäistä kertaa Suomen metsäteollisuuden historiassa.
"Työriita vei Suomen bruttokansantuotteen kasvusta viime vuonna noin prosenttiyksikön. Metsäteollisuus käy alana läpi mittavaa tuottavuuden ja kannattavuuden parantamisohjelmaa ", arvioi Brunila.
Maailman suurimpiin kuuluvat suomalaiset metsäyhtiöt Stora Enso ja UPM ovat kumpikin kertoneet satojen miljoonien eurojen kustannusjahdista lähivuosina.
Paperin hinnat ovat laskeneet nelisen vuotta ja Suomen tuotannon päävientialueella manner-Euroopassa kilpailu on erittäin raakaa.
Suomen sahateollisuus on vaikeuksissa, eikä tilannetta helpota se, että Ruotsi työntää markkinoille sahatavaraa Etelä-Ruotsin laajojen myrskytuhojen jäljiltä. Ruotsi hyötyy myös heikentyneestä kruunustaan, koska vientimarkkinoilla kruunu on yhä merkittävä sahatavarakaupan viitevaluutta.
"Metsäteollisuuden kannalta puuraaka-aineen tasainen saatavuus on elintärkeää. Puunmyyntitulojen verotus muuttui tämän vuoden alusta, mikä voi ainakin tilapäisesti heikentää puun tarjontaa", selvittää Brunila puukauppatilannetta.
Hän vakuuttaa, että Suomen metsäteollisuus voi tällä hetkellä suhteellisen hyvin, vaikka kannattavuus onkin heikentynyt 2000-luvun alun huippuvuosista: paperikoneet ovat suhteellisen uusia ja ennen kaikkea Suomessa on oma paperikonetuotanto.
"Metsäklusteri on erinomaisen hieno asia Suomella. Meillä on koko tuotantoketjun huippuosaaminen ja -valmistus täällä."
Brunila huomauttaa, että metsäyhtiöt työllistävät myös alueellisesti, sillä tehtaat kattavat koko Suomen Lohjalta Kemijärvelle ja Raumalta Enoon. "Paperi- tai sellutehdas on monella paikkakunnalla ainoa suuri työnantaja."
Suomen metsäteollisuus on ollut globaalia jo kauan ennen kuin tuo paljon käytetty sana Suomessa edes tunnettiin. Brunila tyrmää arvostelun, jonka mukaan suomalainen teollisuus, metsäteollisuus erityisesti, investoisi lähinnä vain ulkomaille.
"Jos yrityksemme eivät investoisi ulkomaille, kuinka paljon meillä olisi täällä työpaikkoja? Veikkaan, että paljon vähemmän kuin nyt. Jos me emme mene Kiinaan, niin joku muu sinne menee, markkinoiden ja kysynnän keskelle. Metsäteollisuudenkin pitää toimia maailmanlaajuisesti, silloin työtä riittää Suomeenkin."
Brunila muistuttaa, että palvelutkin, joista toivotaan Suomeen uusia työpaikkoja, tarvitsevat teollisen ytimen, joka ostaa palveluita ja jonka ympärille palvelut kehittyvät.
Euromaat pettymys
Kun Suomi liittyi EU:n talous- ja rahaliittoon Emuun ja siirtyi viisi vuotta sitten yhteisvaluutta euron käyttöön, Anne Brunila toimi Brysselissä EU:n komission talous- ja rahoitusasioiden pääosastolla neuvonantajana.
Brunila kertoo, että hän on pettynyt euromaiden talouspolitiikkaan, mutta ei euroon.
"Euro ei yksin riitä, jotta talousliiton hyödyt saataisiin täysimääräisinä irti. Euroalueen finanssipolitiikka on hoidettu eri tavalla kuin vakaus- ja kasvusopimuksessa aikoinaan edellytettiin. Euromailta puuttuu yhteinen tahto, visio, joka ylittäisi ahtaat kansalliset pyrkimykset."
Metsäteollisuudelle yhteisvaluutta on sopinut hyvin, koska sen viennistä pääosa, kolme neljännestä menee Eurooppaan eikä valuuttakurssiriskiä ole.
Brunila muistuttaa, että euroalueen ulkopuolella olevien Ruotsin ja Tanskan taloudet ovat hyvässä vedossa, koska ne ovat hoitaneet talouspolitiikkansa hyvin.
"Suomen liittyminen Emuun oli ehdottomasti oikea ratkaisu, mutta yhteisistä pelisäännöistä ei ole pystytty pitämään kiinni."
Puuvarat täyskäytössä
Sekä Stora Enso että UPM ovat investoineet valtavia summia tuotantoon Kiinassa ja Etelä-Amerikassa. Joulun alla UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen arveli Kalevassa, että Suomeen tuskin enää rakennetaan uusia paperikoneita.
"Suomessa kaikki puu on lähes täyskäytössä. Se asettaa rajat metsäteollisuuden lisäinvestoinneille. Nytkin noin viidennes Suomessa käytetystä puusta tuodaan ulkoa", painottaa Brunila.
Hän uskoo, että metsäteollisuuden liikevaihto voi vielä kasvaa, kun Suomi tuottaa yhä pidemmälle jalostettuja tuotteita.
"Öljyn hinta hinta on korkealla ja näyttää pysyvänkin. Puu voisi olla käyttökelpoinen korvike, sillä puusta voidaan valmistaa lähes kaikkea samaa kuin öljystäkin, muun maussa mäntyöljyä, jota käytetään muun muassa liimoissa, maaleissa ja painoväreissä."
Brunila iloitsee, että EU on tunnustanut myös metsäsektorin merkittäväksi alaksi, joka voi saada tutkimus- ja kehitystyöhönsä EU-rahoitusta.
Suomen metsäyhtiöt ovat investoineet Latinalaiseen Amerikkaan liki kaksi miljardia ja Kiinaan noin 1,5 miljardia dollaria, mutta naapurimaahan Venäjälle vain 250 miljoonaa euroa.
Koska suomalainen metsäyhtiö rakentaa oman sellu- tai paperitehtaan Venäjälle, jossa sijaitsevat maailman suurimmat metsävarat?
"Venäjällä ei ole toimivaa metsälainsäädäntöä ja myös investointisuojasopimus puuttuu edelleen. Siellä on valtavasti puuta, mutta kuljetusyhteydet, tiet, ovat erittäin heikossa kunnossa tai niitä ei ole lainkaan. Metsänomistusolot eivät ole nekään niin selkeät kuin länsimaissa", vastaa Brunila.
Hän myöntää, että jossain vaiheessa Venäjä haluaa nostaa puun jalostusastetta eikä katso suopeasti suurta raakapuun vientiä.
"Mistä venäläiset sitten saisivat tuloja, jos puunmyyntiä länteen rajoitettaisiin. Esimerkiksi Venäjän Karjalalle puun myynti on erittäin merkittävä tulolähde. Venäjä vie paljon puuta Suomen lisäksi myös Ruotsiin ja Kiinaan", muistuttaa Brunila.
Riidasta vuoropuheluun
Viime kesänä päättyneen kuusiviikkoisen metsäteollisuuden työriidan, lakon ja työsulun, ehkä tärkeimpänä opetuksena Brunila pitää vuoropuhelun tärkeyttä eli sitä, että kaikista asioista pitää pystyä puhumaan metsätyönantajien ja Paperiliiton edustajien kesken.
Alan työehtosopimuksessa sovittiin yhteisen globalisaatiotyöryhmän perustamisesta. Työryhmässä työntekijäpuoli ja työnantaja pohtivat toimintaympäristön muutoksen merkitystä alan kilpailukykyyn.
Paperiliiton ja Metsäteollisuus ry:n yhteisen tulevaisuustyöryhmän vetäjäksi kutsuttiin valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas, Brunilan esimies edellisestä työpaikasta. SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen kuuluu työryhmään, samoin kuin Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Leif Fagernäs ja Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen.
Sailaksen on määrä saada työryhmänsä työ valmiiksi toukokuun loppuun mennessä.
"Työryhmän ilmapiiri on oikein hyvä, on tärkeää keskustella toistemme näkemyksistä ja kaikilla on halua päästä eteenpäin. Odotan hyvää raporttia", sanoo Metsäteollisuus ry:n edustajana työryhmään kuuluva Brunila.
Hän muistuttaa, että metsäteollisuus oli jostain syystä ainoa ala, joka ei tuottanut yhteistä toimialaraporttiaan Brunilan johtamalle globalisaatiotyöryhmälle.
Ympäristöväkeä kuultava
Brunila myöntää, että vuoropuhelua luonto- ja ympäristöjärjestöjen kanssa on myös tarpeen parantaa.
"Suomessa on metsänhoidolla hyvät perinteet jo 1800-luvun puolivälistä. Kun olemme hoitaneet metsiämme hyvin, esimerkillisesti koko maailmassa, niin olemme ehkä ajatelleet, miksi meidän pitäisi selitellä sitä muille kuten ulkomaisille ympäristöjärjestöille."
Ruotsin metsäteollisuus on välttynyt esimerkiksi Greenpeacen mielenosoituksilta ja Ylä-Lapin kaltaisilta metsänkäyttökiistoilta.
"Ruotsalaiset osaavat puhua ehkä paremmin kuin suomalaiset, mutta kyllä Suomessakin jo osataan. Meidän pitäisi osata myös markkinoida Suomen metsäosaamista. Olemme lisänneet tiedottamista sekä Suomessa että ulkomailla."
Brunila huomauttaa, että Suomessa metsiä on myös sertifioitu enemmän kuin missään muualla eli metsänkäyttömme noudattaa kestävän käytön periaatteita luontoarvoja kunnioittaen.