Metsähallitus kaatoi viime viikolla männikköä Kuhmon Lammasjärven saarissa. Virkistysmetsistä otettiin puuta suunnitelmien mukaan, laillisesti ja luvan kanssa.
Suomussalmella metsäkiistat ovat leimahdelleet vuosien ajan. Parhaillaan Metsähallitus laatii hakkuusuunnitelmia Oulujärven retkeilyalueen kahteen saareen, Kaarresaloon ja Kuostoon.
Metsähallitus katsoo, että Rokua Geoparkiin kuuluvissa saarissa voidaan ja että niissä pitää tehdä hakkuita. Paitsi että saarista saadaan puuta teollisuuden käyttöön, hakkuilla hoidetaan Metsähallituksen mukaan maisemaa.
Kansallispuistoihin mennään kokemaan vanhaa, luonnon itsensä muokkaamaa metsää. Kukaan ei kaipaa maisemanhoitohakkuita ikihonkien lomassa patikoidessaan. Tuskin retkeilyalueellakaan.
Kaikki, mikä on laillista, ei ole järkevää tai yleisesti hyväksyttävää. Metsähallitus, joka lupaa kuunnella kansalaisia yhteisiä metsiämme hoitaessaan saa osakseen kovaa kritiikkiä virkistys- ja retkeilyalueiden hakkuista, mutta pitää kiinni suunnitelmistaan.
Eduskunta asettaa Metsähallitukselle tulostavoitteen, joten puuta on muutettava rahaksi joka vuosi.
On kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi esimerkiksi Kainuun saarihakkuista ei voitaisi luopua. Metsähallitus kertoo, että saarista saatava puumäärä on Kainuussa enimmillään prosentti heidän vuotuisista hakkuistaan.
Puun määrä metsissä kasvaa, mutta vanhojen puiden määrä vähenee. Noin 90 prosenttia metsistä on talousmetsäkäytössä, ja metsäteollisuuden suuret investoinnit lisäävät painetta kaataa yhä nuorempia puita.
Näkemykset kestävistä hakkuumääristä vaihtelevat suuresti. Epäilyjä kaikkien vireillä olevien hankkeiden toteuttamisen mahdollisuuksista kuuluu jo teollisuudenkin piiristä.
Rivikansalainenkin saattaa ihmetellä vaikkapa Kemiin suunnitellun Kaidin energia- ja hiilitasetta: kuudella terawattitunnilla puuta saadaan vajaat kolme terawattituntia liikennepolttoainetta.
Akateemikko, Helsingin yliopiston metapopulaatiobiologian huippuyksikön johtaja Ilkka Hanski varoittaa, että hakkuiden lisääminen johtaa takuuvarmasti ja vääjäämättä metsäluonnon köyhtymiseen ja lajien häviämiseen.
Talousmetsien hakkuiden lisääntyessä suojelu- ja retkeilymetsien merkitys kasvaa. Metsähallituskin mainostaa, että jo 20 minuuttia metsässä parantaa mieltä ja laskee verenpainetta.
Kauneus ja kauheus ovat katsojan silmässä. Lajiköyhä puupelto saattaa metsäammattilaisen mielestä olla metsää jaloimmillaan. Suurin osa metsästä virkistystä hakevista kuitenkin samoilee mieluummin vaihtelevassa, hakkuilta rauhoitetussa metsässä.
Hakkaamattomalla metsällä on myös rahallista arvoa. Matkailu on maailman suurin elinkeino, luontomatkailu taas nopeimmin kasvava matkailun muoto.
Metsähallitus muistuttaa itse, että rahasumma, jonka valtio sijoittaa kansallispuistoihin ja retkeilyalueisiin, palautuu yhteiskunnalle moninkertaisesti yritystoimintana ja työpaikkoina.
Kuhmon saarihakkuita seuranneet ja epäilemättä Oulujärvenkin saarten hakkuutyömaille saapuvat Greenpeacen aktivistit kertovat, että Metsähallituksen linja eroaa alueittain. Kainuussa suojelua vaativien ääni kuuluu heidän mukaansa kaikkein huonoimmin.