Suomen ainoalla sisävesien retkeilyalueella, Oulujärvellä, otetaan viikon päästä uusi askel Metsähallituksen hakkuuaikeiden synnyttämässä kiistassa. Kolmen metsätutkijan riippumaton ryhmä rantautuu jäkäläkankaiden verhoamaan Kuostonsaareen ja aarniometsämaiseen Kaarresaloon.
Metsähallitus aikoo tehdä harvennushakkuita 200 hehtaarin alalla saarissa, jotka ovat osa Oulujärven retkeilyaluetta ja Unescon suojeluksessa olevaa Rokua Geoparkia. Saaret kuuluvat myös Natura 2000 -verkostoon.
Metsähallitus ei kerro, paljonko saarihakkuut tuottavat. Se on kerrottu, että puuta pitää hakata paljon, koska proomukuljetukset lisäävät kuluja.
Hakkuukiista sai paikalle ärhäkkänä luonnonsuojelijana profiloituneen Greenpeacen. Järjestö näkee Metsähallituksen harvennushakkuiksi luokittelemat konetyöt liian rajuina toimina keskellä arkaa saariluontoa.
Siinä missä metsätalouden sanotaan näkevän metsän arvon vain rahaksi muutettavassa puussa, herättää Greenpeacenkin politiikka kysymyksiä. Järjestöä on arvosteltu muun muassa tieteellisen objektiivisuuden puutteesta.
Oulujärven retkeilyalueelle Greenpeacen paikalle saapuminen oli kuitenkin voitto. Ilman järjestön teettämää lajistoselvitystä hakkuut olisi jo tehty. Uhanalaisia lajeja löytyi useita.
Metsä voidaan nähdä monin tavoin. Yhdelle kaunis metsä on tasaikäistä, harvennettua, yhden puulajin viljelmää. Toinen näkee kauneuden aarniometsien lajirikkaudessa, jossa on tilaa myös tiheiköille ja vanhuuttaan kaatuneille puille.
Metsähallituksen mukaan retkeilyalueen saarissa pitää hakata, jotta maisema avartuisi ja saariin kehittyisi eri-ikäistä metsää. Puuta aiotaan ottaa enimmillään 150 kuutiometriä hehtaarilta.
Moni saarissa vieraillut ei näe harvennuksen tarvetta, jos lähtökohtana todella ovat retkeilyarvot. Retkeilijä ei kaipaa konehakkuita kansallispuistoihin tai aarnialueelle, miksi siis retkeilyalueellekaan.
Saarten nuotiopaikat ja polut voidaan pitää avoimina ilman, että hakkuukoneet päästetään uurtamaan maastoon vuosikausia näkyviä arpia.
Kun Metsähallitus kovasta vastustuksesta huolimatta pitää kiinni aikeistaan hakata Oulujärven saarissa, herää huoli, kuinka vähissä valtion hakkuukypsät metsät oikein ovat.
Lisää huolta toi ilmoitus siitä, että Metsähallituksen omalla päätöksellä 16 vuotta sitten tehty Kaarresalon saaren suojelupäätös purettiin – Metsähallituksen omalla päätöksellä.
Syyksi on kerrottu, että uusimmassa Natura-luontotyyppi-investoinnissa keskiosa saaresta ei enää täyttänyt luontometsän kriteerejä. Kriteerit poistuivat, vaikka koko aikana saaressa ei ole tehty hakkuita.
Retkeilyalueelle viikon päästä saapuvat tutkijat toivovat, että heidän tekemänsä arvioinnin jälkeen keskustelu saarista perustuisi kiistattomiin faktoihin. Tavoite on kannatettava, mutta se ei toteudu. Yksi näkee faktojen esittämisen jälkeenkin metsän puilta, toinen lähinnä pinokuutiometrejä.
Näkemyseroja jää senkin takia, että tutkijat aikovat olla saarissa vain kolme päivää. Oikea luontokartoitus vaatisi viikkoja.
Metsähallituksen pääjohtajan Pentti Hyttisen mukaan Metsähallitus haluaa varmistaa, että kaikki tarpeellinen tieto on käytettävissä, ennen kuin saarissa aloitetaan hakkuut. Miksi työ siis jätettiin vapaaehtoisten toiminnan varaan?