Puuston määrä Suomen metsissä on kasvanut yli 40 prosenttia 40 vuoden aikana. Metsänhoidollisin toimin aikaansaatu kasvu on tapahtunut osin laadun kustannuksella.
Suomen metsillä pyyhkii hyvin, ehkä paremmin kuin koskaan, mikäli mittarina pidetään puun määrää ja kasvua. Asia näyttää hieman erilaiselta, jos tarkasteluun otetaan puun laatu.
Etenkin 1960--1980 -luvuilla osa istutuksista tehtiin virheellisellä tavalla. Suurimmat vahingot syntyivät siitä, kun mäntyä istutettiin sinne, missä se ei luontaisesti kasva.
1990-luvulla intouduttiin istuttamaan koivua, ja siitä kiitti lähinnä voimistunut hirvikanta. Nyt muodissa on kuusi. Sen kasvuvauhti onkin ripeää; jopa niin joutuisaa, että puun laatu -- lähinnä lujuus -- kärsii.
Neljännesvuosisata sitten Euroopassa hätkähdettiin metsäkuolemista. Etenkin Puolassa sekä silloisessa Tekkoslovakiassa ja DDR:ssä havaittiin happosateiden tuhonneen valtavia metsämaita.
Kehityksen pelättiin leviävän myös Suomeen. Näin ei kuitenkaan käynyt. Keski-Euroopassakin tilanne on kohentunut ja metsät alkaneet toipua sen jälkeen kun rikkipäästöjä alettiin panna kuriin.
Suomen metsien puuston määrä kasvaa koko ajan. Metsäntutkimuslaitoksen Metlan hiljattain julkaisemassa Metsät muuttuvat -raportissa todetaan puuston kokonaistilavuuden olleen 1920-luvulla 1,4 miljardia kuutiometriä, kun se nyt on 2,2 miljardia kuutiota. Määrän raju kasvu johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että kasvu on suurempaa kuin hakkuista ja puuston luontaisesta kuolemasta johtuva vähennys. Kasvu ylittää poistuman tällä hetkellä yli 30 prosenttia.
1960-luvulla aloitetut metsänhoitotoimet ovat tärkeä syy puuston määrään ja kasvuun. Jo yksistään soiden metsittäminen selittää kasvusta viidenneksen.
Metsänhoitotoimenpiteissä on tehty kuitenkin paljon virheitä. Ne ilmenevät usein vasta pitkän ajan kuluttua.
Kuvaavaa on, mitä eri aikoina on istutettu. Vuonna 1985 mäntyä pantiin 100?000 hehtaarille, vastaava ala pari vuotta sitten oli 52?000. Kuusta istutettiin 1980-luvun puolivälissä 24?000 hehtaarille, nyt 67?000:lle. 1990-luvulla oli muodissa koivu; sitä istutettiin 20?000 hehtaaria, nyt kolmisentuhatta.
Istutustoimien alkuaikojen suurimmat virheet tehtiin männyn kohdalla. Johtopäätökset senaikaisista istutuksista ovat musertavia. Mäntyä suosittiin kasvupaikasta riippumatta; sitä istutettiin liian reheville kasvupaikoille. Niinpä puista tuli runsasoksaisia ja vääriä.
Nyt kun kuusi on muodissa, asiantuntijoita epäilyttää, että sitäkin istutetaan sinne, minne se ei kuulu. Näin ongelmat odottavat edessä. Tosin se tiedetään jo tänään, että kuusi menestyy istutettuna muita puita paremmin.
Puuta Suomessa riittää, siitä ei tarvitse olla huolissaan. Eri asia on, miten käy sen varaan rakentuvan teollisuuden, joka kymmenen viime vuoden aikana on investoinut pääasiassa muualle.
Puun varaan voidaan kuitenkin vielä rakentaa paljon. Nyt vain kaivataan uusia teknisiä oivalluksia sen käytölle olosuhteissa, jossa puuraaka-aine tulee olemaan osittain erilaista kuin ennen.