Metsä ja meri samalla ken­täl­lä

Hybridimaila halkoo ilmaa ja lähettää golfpallon ykkösväylän keskelle, aika tarkasti kahdensadan metrin päähän. Sitten käteen lyhyt rautamaila wedge, ja ollaankin jo viheriöllä lipun vieressä: tarvitaan vain yksi putti, ja pallo kolahtaa reikään.

Risto Keskitalo veikkaa, että Virpiniemessä puhaltavat merituulet aiheuttavat vielä päänvaivaa monelle taitavallekin golfarille. Mailan valintaa joutuu miettimään sekä harjun että meren puolen väylillä.
Risto Keskitalo veikkaa, että Virpiniemessä puhaltavat merituulet aiheuttavat vielä päänvaivaa monelle taitavallekin golfarille. Mailan valintaa joutuu miettimään sekä harjun että meren puolen väylillä.
Kuva: Heikki Sarviaho

Virpiniemen golfkentän klubirakennuksen vihkiäisiä vietetään tänään.

Hybridimaila halkoo ilmaa ja lähettää golfpallon ykkösväylän keskelle, aika tarkasti kahdensadan metrin päähän. Sitten käteen lyhyt rautamaila wedge, ja ollaankin jo viheriöllä lipun vieressä: tarvitaan vain yksi putti, ja pallo kolahtaa reikään.

Birdie (yksi alle ihannetuloksen) on loistava aloitus Risto Keskitalolle, joka kiertää Virpiniemen uutta golfkenttää ensimmäistä kertaa. Toisaalta: kun miehen tasoitus on 2.3, ei birdie mikään ihme ole, vaikka hän pelaakin kauimmaiselta eli valkoiselta tiiltä.

Lähes sama tahti jatkuu. Kahden parin (väylän ihannetulos) ja yhden bogeyn (yksi yli parin) jälkeen on viitosväylällä jälleen hallitun birdien vuoro. Metsäiset yhdeksän väylää Keskitalo selvitti 36 lyönnillä, kuten kentän suunnittelijat ovat laskeneetkin.



Mänty metsästä
meren rantaan


Kentän toiselle puoliskolle maisema muuttuu täysin erilaiseksi. Välillä lyödään merta kohti, välillä mereltä päin. Merituuli ei tällä kertaa haittaa, mutta silti Keskitalo "tuhlaa" lyöntejä sen verran, että yhtään birdietä ei enää nähdä: viisi paria, kolme bogeytä ja yksi tuplabogey (kaksi yli ihannetuloksen). Toki lyöntimäärä putoaa, kunhan viheriöt ovat kunnossa myöhemmin kesällä: putit vähenevät.

77 lyöntiin ei ihan jokainen klubipelaaja pääse. Risto Keskitalo tahkoaakin kenttiä vuosittain noin 60 kierroksen verran. Harrastusta on takana jo seitsemäntoista vuotta. Viime kesänä hän voitti Oulun Golfklubin mestaruuden ja Toyota Suomi-golfin. Kansainvälistä edustusta on kertynyt yli 35-vuotiaiden amatöörigolfin EM-kisoista.

"Nollatasoitukseen aion vielä pelaamalla päästä. Sitten voi mennä mihin tahansa amatöörikisaan", Keskitalo kertoo tavoitteestaan.



"Enpä tiedä samanlaista"


Risto Keskitalo on haltioissaan Virpiniemen kentästä, etenkin sen kaksijakoisuudesta.

"Ei ole tullut vastaan toista samanlaista. Yhdeksän ensimmäisen väylän kaltaisia mäntymetsikköjä Suomessa on paljonkin, muun muassa Sankivaarassa ja Katinkullassa. Mutta seuraavat yhdeksän väylää meren rannassa ovat aivan toisenlainen elämys. Yleensä on vain jompaa kumpaa: metsää tai rantaa", Keskitalo kehuu unohtamatta mainita Paltamoa jossa pelataan Oulujärven rantaa pitkin metsän lisäksi.

Kun kokemusta on Pohjoismaiden kenttien ulkopuolelta muiden muassa Italiasta, Kanarialta, Irlannista ja Skotlannista lajin kehdosta St. Andrews-kentältä, vertailupohjaa lienee tarpeeksi arvioida Virpiniemikin.



Kiitettävä
arvosana


Keskitalon kaltaisen singelipelaajan (tasoitus alle 10) näkökulmasta par-5-väylät saisivat olla jopa pitempiä.

"Kentän pisimmilläkin väylillä on mahdollista pelata päälle (viheriölle) kahdella lyönnillä. Mutta toisaalta väylien kapeus ja runsaat vesiesteet tuovat haastetta osaavallekin pelaajalle. Täällä joutuu tarkkaan miettimään mailavalintaansa, ettei lyö veteen", Keskitalo pohtii.

Tavalliselle klubipelaajalle par-5-väylät ovat monesti tuskien taivalta. Kun lyönnit ovat lyhyitä, niitä tarvitaan paljon.

"Par-kolmoset ovat mukavan vaihtelevia. Niissä klubipelaajakin pääsee lyömään erilaisilla mailoilla, eikä vain puumailalla tai lyhyellä raudalla", Keskitalo sanoo.

Keskitalo nostaa metsäpuoliskon suosikikseen seitsemännen väylän.

"Seiska on pitkä par-nelonen, pitkä ja vaikea, vaikka draiville (avauslyönnille) onkin hyvin tilaa. Vesistöä on molemmin puolin, ja lopussa griiniä (viheriötä) vartioivat pahat bunkkerit molemmin puolin."

Merelliseltä puoliskolta nousee kaksi väylää yli muiden.

"Par-viitosväylät 12 ja 14 ovat haastavia. Molemmissa lyödään merta kohti, ja griini kaartuu hieman oikealle. Mutta molemmilla väylillä pitää osata suunnitella pelinsä etukäteen. Jos vain lyö sokeasti eteenpäin, löytää pallonsa varsin helposti vedestä."

Kastellin urheilulukion liikunnan lehtori ei epäröi antaa kentälle arvosanaa.

"Kiitettävä, ehdottomasti. Ja kun kesä etenee pitemmälle ja griinien nurmi on parhaassa kunnossaan, arvosana vain paranee. Kyllä täällä kelpaa pelata."

Keskitalon mielestä jo nyt on nähtävissä, että uuden kentän tuoma kilpailu on jo tehnyt hyvää Sankivaaran kentällekin.

"Sankivaarassa on selvästi terästäydytty. Kentän viihtyvyyttä on pyritty parantamaan, mutta myös kentän hoito on paremmalla tasolla kuin aiemmin", Keskitalo on huomannut.

Ilmoita asiavirheestä