Sijoitus metsäkiinteistöön kysyy pitkäjänteisyyttä, sillä puun myynnistä saatavat tuotot jakautuvat usealle vuosikymmenelle.
Metsä on pääomaa, joka tuottaa korkoa, kun sieltä hakataan ja myydään puita. Metsäsijoitus ei anna pikavoittoja, vaan vaatii aktiivista paneutumista metsätalouteen. Vastineeksi saa tasaista tuottoa useammalla vuosikymmenellä.
Näin tiivistää Pohjois-Suomen Metsämarkkinat Oy:n toimitusjohtaja Jukka Aula vastauksensa siihen, millaista on sijoittaa metsään.
Yksityismetsien puuntuotannon tuotto oli vuonna 2015 2,5 prosenttia ja 2010-luvun alkupuoliskolla keskimäärin vajaat 5 prosenttia. Se on vähemmän kuin arvopapereista saatava pörssin historiallinen tuotto 6,7 prosenttia.
Pörssiosakkeisiin verrattuna metsästä saa kuitenkin helposti ennustettavan ja vähäriskisemmän tuoton. Viime vuosina metsäsijoitusten suosio on noussut.
- Metsä kiinnostaa niin kutsuttuja korkosijoittajia eli niitä, joiden rahat ovat olleet korkeakorkoisilla tileillä. Viime vuodet korkotaso on ollut matala. He etsivät samantyylistä, matalan riskin kohdetta, OP:n metsärahaston salkunhoitaja Tapio Tilli sanoo.
Aloittelevan metsäsijoittajan ensimmäinen askel on ostaa metsäpalsta eli metsäkiinteistö. Jos ei ole kokemusta metsäkaupoista, Aula kehottaa vähintäänkin pyytämään apua tutulta metsäammattilaiselta tai käyttämään ammattimaista välittäjää. Näin välttää ylihinnan maksamisen.
Puusto määrää hinnan. Mitä suurempi on palstan hakkuupotentiaali, sitä enemmän se maksaa.
Vuonna 2015 metsähehtaari maksoi Suomessa keskimäärin 2700 euroa. Etelä-Suomessa hehtaarihinta saattoi kivuta jopa 5000 euroon ja Lapista sai hehtaarin vajaalla tuhannella eurolla. Arvokkainta on tukkipuuta eli järeää mäntyä tai kuusta kasvava metsämaa.
Kun sijoitus on hankittu, alkaa varsinainen työ. Metsäpalstaa pitää hakata ja hoitaa, muuten se ei tuota.
- Ei voi ajatella niin, että ostaa metsää ja antaa sen sitten kasvaa 20 vuotta ennen kuin hakkaa koko palstan sileäksi, Aula sanoo.
Hyvällä palstalla on eri-ikäistä metsää. Osa on hakkuukypsää ja osa vasta harvennusvaiheessa.
Aulan mukaan on tärkeintä, että palstalla tapahtuu jotain lähes joka vuosi. Yhtenä vuonna hakataan ja toisena istutetaan.
Etelä-Suomessa kestävä vuotuinen uudistuspinta-ala on yleensä 1,3-1,5 prosenttia ja Lapissa yksi prosentti pinta-alasta. Jos siis omistaa sata hehtaaria ikärakenteeltaan tasaista metsää, siitä hakataan päätehakkuulla reilun hehtaarin verran vuodessa.
- Metsän tuotto perustuu siihen, että hakataan säännöllisesti kestävien hakkuumahdollisuuksien mukaan, ei siihen, että onnistutaan ajoittamaan puun myyminen oikeaan aikaan, Aula sanoo.
Menestyäkseen sijoittajana metsänomistajan pitää olla aktiivinen ja kiinnostunut metsätaloudesta.
- Pörssiyhtiöllä on toimitusjohtaja, joka pitää pyörät pyörimässä. Metsäpalstan omistajan pitää itse päättää hoitotoimista ja puun myymisestä.
Metsää pitää olla riittävästi, että siitä saa säännöllistä tuloa. Aulan mukaan Etelä-Suomessa tarvitaan vähintään 50-100 hehtaaria, pohjoisessa 100-150 hehtaaria. Alkuun pääsee pienemmälläkin alalla, mutta tavoite kannattaa olla korkealla.
- Jos metsää on vähän, palstalla tapahtuu vain kerran kymmenessä vuodessa eikä kerry kokemusta metsätaloudesta ja puukaupasta. Kun pinta-alaa on riittävästi, on koko ajan tekemistä ja bisnes tulee tutuksi.
Metsänomistajan sijoitushorisontti ulottuu vähintään 20 vuoden päähän, mielellään vielä pidemmälle.
- Parhaimmillaan metsäkiinteistö siirtyy sukupolvelta toiselle. Joka toinen vuosi omistaja kaataa metsää ja joka toinen vuosi istuttaa lisää. 30 vuoden päästä perilliset jatkavat metsänhoitoa ja vajaan sadan vuoden päästä kaikki alkaa alusta.
Jos metsäpalstan hoitaminen kuulostaa liian työläältä tai kalliilta, metsään voi sijoittaa rahaston tai yhteismetsän kautta.
Metsärahastoa voi ostaa pienellä summalla ja korkotuloja tulee joka vuosi. Sijoittajan ei itse tarvitse etsiä ostettavaa metsätilaa ja sitten neuvotella sen hinnasta, saati huolehtia metsäpalstan hoitamisesta ja puiden myynnistä. Toisaalta rahasto perii hoitokuluja, jotka pienentävät sijoituksesta saatavaa tuottoa.
Yhteismetsä on osakkaidensa metsistä koostuva metsäalue, jota osakaskunta hoitaa yhdessä. Yhteismetsään voi liittyä liittämällä siihen metsäpalstan tai rahasijoituksella sijoittajametsiin. Kaikki yhteismetsät eivät ota uusia osakkaita.