Ei olisi ihme, jos suomalaisen metsäteollisuusfirman Metsä-Botnian johdossa olisi katkerasti kaduttu päätöstä rakentaa sellutehdas Uruguayhyn. Suomen kaikkien aikojen suurimman ulkomaisen teollisuusinvestoinnin toteutus on kohdannut yhä uusia vaikeuksia: mielenosoituksia, lakkoilun, poliittista painostusta ja jutun kansainvälisessä tuomioistuimessa. Kuulostaa melkoiselta ihmeeltä, että työt rakennustyömaalla etenevät kaikesta huolimatta aikataulussaan. Tehdas on tarkoitus avata ensi vuoden loppupuolella.
Suuren voiton yhtiö sai viime torstaina, kun YK:n kansainvälinen tuomioistuin antoi yritykselle luvan jatkaa kiistoja herättäneen sellutehtaan rakentamista. Kieltoa vaati Uruguayn rajanaapuri Argentiina, joka väittää, että jättihanke pilaa veden ja muuta ympäristöä maiden rajajoella. Tuomioistuimen päätös oli yksiselitteisen selvä. Se ei nähnyt mitään tukea väitteille, joiden mukaan päätös tehtaan rakentamisesta aiheuttaa välittömiä ja peruuttamattomia vahinkoja Uruguayjoen vesiympäristölle.
Lopullinen ei Metsä-Botnian voitto tosin ole. Tehtaan ongelmallisuus arvioidaan lopullisesti vasta varsinaisessa oikeudenkäynnissä, joka voi kestää vuosia. Todella järisyttävää kuitenkin olisi, jos jo käyntiin lähteneen, uusimpien ympäristömääräysten mukaan rakennetun tehtaan toiminta myöhemmin pitäisi lakkauttaa. Seuraavana vuoroon tulisivat varmasti suuret vahingonkorvausoikeudenkäynnit.
Vaikka Metsä-Botnia ja alueelle niin ikään tehdasta havitteleva espanjalainen Ence-yhtiö nyt saivat vähintäänkin erävoiton, ovat yhtiöt saaneet myös kantapään kautta oppia ulkomaille sijoittumisen ongelmista. Näyttää siltä, että yhtiöille ei ole kerrottu ollenkaan kaikkea sitä, mitä niiden olisi ollut hyvä tietää. Asiassa vastuullisia ovat ennen kaikkea uruguaylaiset poliitikot ja viranomaiset. Oman tiedustelunkin voi sanoa pettäneen.
Samalla jupakka kertoo, että ympäristökysymykset ovat ihmisten mielessä kaikkialla yhä suuremmassa arvossa. Argentiinalaisten pelko heille tärkeän ympäristön kohtalosta on varmasti ollut aito, vaikka epäluuloja on maassa ilmeisesti ruokittu myös poliittisista syistä.
Jupakasta on todennäköisesti se hyvä seuraus, että suomalaisyritykset oppivat ulkomaisissa operaatioissaan ottamaan ympäristöseikat yhä paremmin huomioon. Siinä missä oululaiset tai kemiläiset sietävät rikkivedyn lemua, muualla maailmassa nenät voivat olla paljon herkempiä, silloinkin kun kaikki lupaehdot täytetään.