Kun asunto on sekä koti että edustustila, sen sisustaminen viihtyisäksi ja tarkoituksenmukaiseksi ei ole aivan helppoa. Oulun ortodoksisen hiippakunnan metropoliitta Panteleimon on asunut keskustassa sijaitsevaa kotiaan kolmisen vuotta. Nyt alkaa olla valmista - samaan aikaan kun hiippakunta viettää 25-vuotisjuhliaan.
"Kävin katsomassa asuntoa pari kertaa ennen muuttoani tänne. Kun sitten muuttoauto tuli, niin talkooväkenä toimineet seurakuntalaiset tiesivät, että kaikille huonekaluille oli jo etukäteen valittu paikka, mihin ne voitiin kantaa suoraan", kertoo metropoliitta Ouluun tulostaan.
Useasta asunnosta yhdistetty tila käsittää toimiston, edustustilan, kappelin ja kodin. "Onni on ollut visionääri Pertti Pulkkinen. Hän sisusti minulle Valamon luostarin igumeenin edustusasunnon ja Kuopiossa apulaispiispan asunnon ja nyt tämän."
Sisään tultaessa ensivaikutelman pitää olla sekä rauhallinen että arvokas, Panteleimon on miettinyt. Hän on valinnut eteisaulaan Liisa Kuninkaan enkelimaalauksen, joka tervehtii tulijaa kauniilla väreillään. Naulakon on kestettävä välillä suuren vierasjoukon talvivaatteiden satojen kilojen paino. Peilistä vieras voi vilkaista, että kaikki on kunnossa. Artekin klassikkotuolien seuraksi arkkitehti Pekka Laatio valitsi sarjaan kuuluvat lasipöydät.
Eteisaulasta pääsee keittiöön, toimistotiloihin, saliin ja kappeliin. "Kappeli on tämän hiippakuntakeskuksen sydän. Pidämme henkilökunnan kanssa kerran viikossa yhteisen jumalanpalveluksen."
Alttaripöytä ja piispanistuin on valmistettu vienankarjalaisesta puusta Kostamuksessa. Alttaripöydän edessä olevan pienen maton kotka kuvastaa piispan pyhää henkeä ja taustalle on kirjailtu karjalainen kylä. Piispalle lahjoina kertyneet ikonit ovat saaneet arvoisensa paikan kappelin seinustan hyllyssä.
Piispa on hankkinut myös pari isohkoa viherkasvia tilaan, mutta viherpeukalona pahoittelee valon riittämättömyyttä.
Juhlavuoden kunniaksi hän on hankkinut parvekkeelle taiteilija Lauri Rankan modernin puuveistoksen, jonka lähtökohta on ortodoksinen perinne.
Salissa on kirkkohallitukselta saatu oleskeluryhmä. Martta Nei-glick-Platonoffin maalauksen edessä piispa kertoo yhteydestään taiteilijaan. Hänen esi-isänsä on ollut surmaamassa taiteilijan nimismiehenä toiminutta esi-isää. "Nimismies desinfioi kaivoja ruton aikana ja talonpojat luulivat hänen myrkyttävän niitä."
Ruokasalista, joka on vasta valmistunut, Panteleimon on ylpeä. Seiniä pehmentävät vanha turkkilainen ja intialainen seinävaate, molemmat lahjoja ystäviltä. Lattialla on lavastajataiteilija Rolf Forsströmin lahjoittama vanha afganistanilainen matto. Muistorikkaan vitriinikaapin aikaisempia omistajia ovat olleet runoilijarovasti Aarne Surakka ja kirjailija Helvi Hämäläinen. Wieniläistuolit ovat piispan kotipaikkakunnalta Vieremältä.
Vain verhoihin Panteleimon ei ole tyytyväinen. Hän haluaisi ruokasaliin vihreät ja saliin keltaiset raskaat silkkiverhot peittämään ikkunoita.
Keittiö on piispan mielestä toimiva ja hän laittaa mielellään itsekin ruokaa. Omat tilansa Panteleimon siivoaa itse yleensä mielialan mukaan. "Mutta jos olen kaksi viikkoa imuroimatta, niin silloin on pakko."
Televisiota Panteleimon ei ole hankkinut kotiinsa. "Elämän pitäisi täyttyä muutenkin." Radiota hän kuuntelee kuitenkin usein vuoteessaan ennen nukahtamista.
Piispa muistaa isänsä jo opettaneen, että kotiaan pitää rakastaa. "On outoa, jos ei haluta viipyä kotona. Kodin pitää tietenkin olla viihtyisä ja kaunis, paikka missä levätä", hän sanoo.
Ruoka- ja sisustuslehdet eivät ole hänen mielestään ollenkaan turhia: niilläkin on merkityksensä ihmisten oman kodin arvostukseen ja viihtyisyyteen.
Metropoliitta Panteleimon nauttii, kun voi kutsua ihmisiä kotiinsa. "Tilaa on ruhtinaallisesti. Jos olisin yksin, niin minulle riittäisi tästä kymmenesosa."