Tänä vuonna Norjan Nobel-komitea ei saa lokaa päälleen. Rauhanpalkinnon saajat kelpaavat useimmille.
Kongolainen gynekologi Denis Mukwege ja Isisin seksiorjana ollut Nadia Murad ovat sankareita taistelussa naisten oikeuksien puolesta.
Nobel-komitean voi kehua ajan hermolla olemisesta. Naisten seksuaalinen hyväksikäyttö on yksi vuoden puheenaiheita #metoo-ilmiön vuoksi.
Mukwegen ja Muradin valinnalla halutaan kertoa, että kehitysmaissa ongelmat ovat paljon vakavampia kuin länsimaissa. Erityisen surkeassa asemassa ovat sotaa käyvien maiden nuoret naiset.
Rauhanpalkinnon jakamisella halutaan vaikuttaa asioihin. Aina ei vaikutus ole ajatellun kaltainen.
Surullisin esimerkki on Aung San Suu Kyi, joka sai rauhannobelin vuonna 1991 kamppailusta Burman (Myanmarin) demokratian puolesta. Hän on ollut kaksi viimeisestä vuotta maansa tosiasiallinen johtaja. Sinä aikana maasta on paennut satoja tuhansia rohingya-muslimeja naapurimaahan Bangladeshiin.
#Metoo vastaan Trump
Positiivista valinnoista voi mainita toisinajattelija Andrei Saharovin, jonka palkitseminen sai Neuvostoliiton johdon takajaloilleen. Sahahovin palkinto piti kuitenkin Neuvostoliiton ihmisoikeustilannetta esillä ja vaikutti osaltaan neuvostojärjestelmän romahtamiseen.
Tänä vuonna palkinnon povattiin palkinnon menevän Koreoiden johtajille. Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un ja Etelä-Korean presidentti Moon Jae-in ovat toden totta tapaamisillaan ja sovinnollisilla puheillaan mullistaneet tunnelman Korean niemimaalla.
Pohjois-Korean johtajan palkitseminen taisi sittenkin olla liian kova pala nobel-komitealle, sillä Pohjois-Korea on yhä sulkeutunut diktatuuri, missä ohi suunsa puhuvia odottaa karu kohtalo.
Koreoiden johtajien palkitsemisessa osingolle olisi päässyt myös Yhdysvaltain presidentti Donald Trump, jolla on näppinsä vahvasti pelissä Koreoiden liennytyksessä. #Metoo siis ennemmin kuin Trump.