Seesteinen öinen tähtitaivas avautuu tyynenä Adirondacksin vuorten yllä New Yorkin osavaltion pohjoisosassa. Kamera lähtee taivaltamaan syvemmälle äänettömään avaruuteen, kun äkkiä vasemmalta syöksyy kohisten mustanruskea möhkäle. Se on komeetta, jonka suunta on selvästi kohti omaa Maapalloamme.
Tällä kertaa se on läheltä piti -tilanne, sillä vain komeetan pyrstöstä sinkoilleet meteoroidit iskevät Maan ilmakehään ja palavat harmittomasti paljaalla silmällä näkyvinä välähdyksinä ilmakehän kitkassa.
Haydenin planetaarion halkaisijaltaan 20-metrisen pyörökaton täyttäviä avaruusnäkymiä seuraavat katsojat ravistetaan kuitenkin jo seuraavassa hetkessä puristamaan istuintensa käsinojia.
Näyttelijä Robert Redfordin rauhallisella äänellä juontama videospektaakkeli loikkaa ajassa 4,5 miljardia vuotta taaksepäin hetkeen, jolloin Marsin kokoinen tuntematon avaruuspallo iskeytyi nuoren Maan kylkeen. Törmäys saa kirjaimellisesti istuimet tärisemään ja järeä musiikki vahvistaa efektejä.
Kappaleiksi hajonneesta tuntemattomasta kulkijasta ja maapallon kuoresta sinkoilleet hehkuvat möhkäleet ja miljoonat pikkupalaset päätyvät kiertämään vyöhykkeenä Maata. Isompien palasten vetovoima kiskoo ne nopeasti yhteen, kasvavan massan lisääntyvä vetovoima imee pienempiä osasia puoleensa ja niistä alkaa muodostua uusi taivaankappale.
Kestää vain kuukauden ennen kuin taivaalle on ilmestynyt meitä nyt keltaisena juustonaamana kiertävä Kuu.
Tervetuloa Amerikan luonnontieteellisen museon Haydenin planetaarioon, sen maapalloa ja avaruutta tutkivaan Rose Centeriin, jossa avattiin viime kuussa uusi ja fantastinen Cosmic Collisions -videoshow.
Manhattanin Keskuspuiston länsipuolella oleva planetaario käytti videon kokoamiseen kaksi vuotta ja kolme miljoonaa dollaria. Se sai kosolti apua Yhdysvaltain avaruushallinnolta Nasalta, useilta muilta avaruustutkimuslaitoksilta sekä kotimaasta että ulkomailta ja yli 30 avaruustieteilijältä.
Kaikki on laadittu tuoreimpien tietojen ja teorioiden pohjalta. Aurinkomyrskyistä on aitoja, Nasan satelliittien filmaamia näkymiä.
Tuloksena on 20 minuutin pituinen, usein henkeäsalpaavan huima matka maailmankaikkeuteen, joka jää taatusti loppuiäksi niin aikuisen kuin erityisesti lapsen muistiin.
Videon toinen kohokohta on 65 miljoonan vuoden takaa. Marsin ja Jupiterin väliseltä kiertoradaltaan vaeltamaan lähtenyt, halkaisijaltaan yli 11 kilometrin kokoinen meteoriitti iskeytyi hehkuvana tulipallona mereen nykyisen Meksikon Jukatanin niemimaan lähelle.
Hirmuinen kuumuus grillasi maapalloa tunnin ajan ja ilmakehä mustui tuhkasta. Siihen loppui dinosaurusten aikakausi ja kaksi kolmasosaa kaikesta muusta elämästä. Mutta se avasi tien nisäkkäille, myös ihmiselle.
Jos meteorin uhka nyt ilmaantuisi, asteroidia ei kannattaisi yrittää tuhota räjäyttämällä, koska se aiheuttaisi vaarallisen sirpalesateen.
Parempi vaihtoehto olisi lähettää avaruusraketti asteroidin läheisyyteen, koska sen vetovoima, vaikkakin pieni, riittäisi muuttamaan taivaankappaleen suuntaa niin paljon, että sen kurssi suuntautuisi maapallon ohi.
Videoshown nimi kääntyy kosmisiksi eli maailmankaikkeuden törmäyksiksi, joita tapahtuu kaiken aikaa, sekä isoja että pieniä. Mutta on rauhoittavaa tietää, että esimerkiksi Maan magneettikilpi suojaa sitä aurinkomyrskyjen hirmunopeudella sinkoamilta hiukkasilta. Suurin osa kimpoaa kilvestä takaisin ja ylempään ilmakehään yltäneet synnyttävät revontulten hehkun.
Redford selittää, että törmäykset ovat tärkeitä maailmankaikkeuden evoluutiolle, koska ne synnyttävät uusia aurinkokuntia, planeettoja ja tähtiä.
Koko Linnunrataa odottaa kuitenkin neljän miljardin vuoden päässä törmäys Andromedan spiraaligalaksiin, jonka tuloksena syntyy uusi jättikokoinen spiraaligalaksi.
Tähtien ja planeettojen ei uskota törmäävän toisiinsa niiden välisten valtavien etäisyyksien takia, mutta niiden seassa kulkevat kaasu- ja pölymassat tiivistyvät ja kuumenevat tuottaen lukemattomia uusia tähtiä ja planeettoja.
Redford kertoo, että ilman moisia kolareita oma Linnunratamme ei olisi olemassa, eikä varsin todennäköisesti myöskään ihmiskunta.