"Suomalaisten metalliyritysten selusta karkaa koko ajan. Lypsylehmää ei pitäisi tappaa Suomessakaan", huomauttaa Timo Patja, sairaalasänkyjä tuottavan Temelexin entinen toimitusjohtaja.
Kempeleläisyhtiö on pyrkinyt korvaamaan terästä etenkin muovilla. Mutta nopeasti muutoksia ei voi tehdä, Patja viittaa ja toteaa, että lähes ainoa ennakoitava tekijä on nykyään palkkakehitys.
"Optimitilanteessa lopputuotteelle voi saada 10 prosentin voiton", arvioi Rannikon Konetekniikan toimitusjohtaja Pekka Kallio Keski-Euroopan teräksestä irtoavaa etua. Hinnan, laadun ja toimitusaikojen on kuitenkin täsmättävä.
Raudan rahtaaminen Euroopasta ei voi olla kenenkään etu, toimitusjohtaja John Hartwall toteaa. "Tämä on arka asia kaikille. Meidän kaikkien intressi on, että voidaan olla kilpailukykyisiä."
Elinkeinoelämän keskusliiton pkt-piireissä on kyllä keskusteltu teräksen hinnoista. Ala kuuluu kuitenkin Teknologiateollisuuteen, joka edustaa myös Rautaruukkia, Outokumpua ja Ovakoa.
"Meille on kerrottu, ettei tämä kuulu käsiteltäviin asioihin."
Kun asiakkaat häviävät alta pois, päätoimittajakin voi huonosti, Hartwall ihmettelee hintayhtälön lyhytnäköisyyttä.
Hän ehdottaakin omaa liittoa ajamaan terästä käyttävän teollisuuden etua. "Pk-yrittäjällä ei ole mitään voimaa isoissa ympyröissä."
Voimaa saataisiin ehkä yhteisostoista, mutta se vaatii hankintaorganisaatiota. "On se, perhana, kumma juttu, että kaikkea tällaista pitäisi tehdä vain, että saataisiin ostettua raaka-ainetta kohtuuhintaan, jota on saatavilla nurkan takana", Hartwall sanoo.
Rautaruukki, joka panostaa erikoisteräkselle sekä järjestelmille ja on ostanut tukkurinsa Asvan, ennakoi hintojen vahvistuvan. Viime vuonna liikevoittoprosentti nousi 17:ään.