Oululaiset paljastuivat ystävällisiksi ja avomielisiksi.
Miten viettäisi vapaa-aikansa, jos tykkää metallimusiikista ja työskentelee öljynporauslautalla kahden viikon vuoroissa, joiden välissä on neljä viikkoa vapaata? No, esimerkiksi matkailemalla Oulussa.
Niin tekee ainakin norjalainen Christoffer Nygaard. On maanantaiaamu, ja krapulainen mies on juuri herännyt Nallikarin leirintäalueen rantamökistä. Pöydällä on ketsuppipullo, rutistettuja foliokääreitä ja läppäri. Nettisurffailu on hyvää jopeloterapiaa, samoin kuin biisien kirjoittaminen omalle Suicide Asylum -bändille kitaraohjelman avulla.
"En itse asiassa aikonut juopotella eilen. Tavallinen tapaus: joku soittaa ja kysyy, haluaisitko lähteä pubiin", Nygaard kertoo.
"Joku" kuuluu hänen oululaiseen ystäväpiiriinsä, jonka ensimmäiset jäsenet hän tapasi Nummirockissa kesällä 2005. Niistä ajoista tuttavaporukka on vain laajentunut.
"Täällä tapaa aina uusia ihmisiä. Kotipuolessa se on paljon hankalampaa, koska Lounais-Norjassa ollaan paljon umpimielisempiä."
Siis vielä umpimielisempiä kuin Oulussa? Mutta älkäämme kiirehtikö asioiden edelle. Nummirockin jälkeen koitti 1. lokakuuta 2005, Sentencedin hautajaispäivä. Oululaisyhtyettä edelleen suurimpana suosikkinaan pitävä Nygaard matkusti kaveriensa kanssa jäähyväiskeikalle. Seuraavana syksynä he palasivat Ouluun viettämään Sentencedin muistojuhlaa. Kuten myös sitä seuraavana. Ja sitä seuraavana.
Erityisiä rituaaleja matkoihin ei liity, mikäli niitä pelkäsitte. Tärkeintä on surujuhla-ajankohdan luoma tunnelma. Ja edelleen vainajissa pysyäksemme: Nygaard yllättyy kuullessaan, että viime syksynä kuopattu Turbojugend Oulu ry oli kenties maailman aktiivisin Turbojugend-paikallisosasto. Turbonegron fanittaminen ei kuulu hänen ykkösharrastuksiinsa, vaikka maanmiesten bändi onkin.
Toki hän näki Turbonegron vuoden 2007 Qstockissa. Viimeistään nyt on pakko kysyä: kuinka monesti Nygaard on vieraillut Oulussa?
"Yritin laskea sitä etukäteen..." mies mutisee ja selaa vapisevia sormiaan. "Ehkä kymmenen kertaa, mutta se voi olla alakanttiin."
"Ostin äskettäin asunnon, ja siksi tämä on vasta kolmas kerta tänä vuonna. Olisin todella halunnut enemmän!"
Ystävien ohella norjalaista vetää Suomeen sama kuin suomalaista Venäjälle: alkoholi, joka on lähes puolet halvempaa kuin vuonojen maan kapakoissa.
"Tavallisesti käyn Hevimestassa ja PSK Kaupunnissa. Oulun metalli- ja rockyhteisössä ja -baareissa on hyvä tunnelma. Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä", Nygaard sanoo ja viittaa haastattelijan jurotusimitaatiolle kintaalla:
"Kaikki väittävät, että oululaiset olisivat sellaisia. Se ei ole totta."
"Kotona kapakoissa istuvat aina samat tyypit, jotka eivät puhu ulkopuolisille. Täällä ollaan paljon avoimempia. Mutta olen kuullut, että niin on Pohjois-Norjassakin. Ehkä sillä on jotain tekemistä pohjoisuuden kanssa", mies pohtii.
Muuten norjalaisten ja suomalaisten juomatavat ovat "varsin samankaltaisia". "Aina kun tapaan jonkun, joka on tavannut norjalaisia, hän sanoo, että he olivat päissään."
"Suomessakin vallitsee alkoholikielteinen ilmapiiri, ja tietysti ihmiset tekevät sitä, mitä eivät saisi tehdä. Tanskalaiset sen sijaan ovat iloisesti humalassa, eivätkä putoile tuolilta ja oksentele ympäriinsä."
Metalliturismiin kuuluu myös bändien tsekkaaminen. Tällä reissulla ohjelmassa olivat HIM ja KYPCK Teatrialla. Virallisista houkuttimista tuttuja ovat vain Turkansaari ja Toripolliisi-patsas, jonka vierellä Nygaard poseerasi perinteisessä turistikuvassa.
"En oikeastaan pidä sellaisista, mutta olin humalassa ja joku otti kuvan."
Jostain tiernakaupungista hän ei ole kuullutkaan. Johdatteleva kysymys tuottaa odotetun vastauksen: Kyllä, Oulun kaupungin kannattaisi panostaa metalli- ja rockskeneen.
"Ne ovat Oulussa iso juttu. Esimerkiksi Qstock ja Jalometalli ovat oikein hyviä festivaaleja. Me tulemme tänne joka vuosi isommalla porukalla, ja kotona yritän aina värvätä uusia ihmisiä mukaan."