Pitkään valmisteltu uuden SAK:laisen suurliiton Teamin luonti kaatui keskiviikkona rytinällä. Näin kävi, koska 167 000 jäsenen Metalliliiton liittokokouksen äänestyksessä liitoksen tukijat eivät saaneet riittävää kannatusta taakseen.
Kun hankkeen varhaisissa vaiheissa mahdolliselta näytti jopa 360 000 jäsenen liiton synty, Metallin jäänti ulos merkitsee sitä, että suurliitosta on enää turha puhua. Yhteenliittymisestä ovat nimittäin sitovasti sopineet vasta Viestintäalan ammattiliitto, Puuliitto ja Rautatieläisen liitto, joissa jäseniä on yhteensä 85 000.
Jos tänään ja huomenna koolla oleva Kemianliiton valtuusto vielä haluaa lähteä mukaan, lisävoimaa on tulossa 46 000 jäsenen verran. Olisi kuitenkin ihme, jos Metalliliiton kova ratkaisu ei synnyttäisi epäröintiä myös kemian väessä. Hämmennys koko SAK:n teollisuuskentässä on nyt laaja. Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto purki pettymystään toteamalla, että uutta suurliittoa olisi ehdottomasti tarvittu.
Hankkeen kaatumisen takana on useita syitä. Metalliliitossa oli pitkälle kyse siitä, että liiton vasemmistoliittolainen ryhmä laskeskeli demarivallan vahvistuvan suunnitellussa suurliitossa.
Merkittävästi suurliiton syntyä ovat jarruttaneet myös liittojen jäsenten vahvat ammatti-identiteetit. Jo varhaisessa vaiheessa hankkeesta jäi pois Paperiliitto, jonka jäsenistö on ollut jonkinlaista SAK:laisen teollisuusväen eliittiä. Ammatillisista itsetuntoa on riittänyt myös metallissa. Aikoinaanhan metallimiehet saattoivat lakkoilullaan vavisuttaa koko talouselämää.
Nyt taisi kuitenkin käydä niin, että suurliittohankkeen vastustajat ampuivat omiin ja liittojensa jäsenkunnan jalkoihin. Koko yhdistymisajatushan nousi tarpeesta saada lisää neuvotteluvoimaa pöytiin, joissa vastassa ovat uudelleen ryhmittynyt työnantaja ja globalisaation tuomat uhat. Samaan aikaan palkoista sopiminen lähenee paikallista tasoa, jossa tarvitaan neuvottelutaitoa, -voimaa sekä voimakkaan liiton tukea. Niin sanotussa ennakoivassa edunvalvonnassakin suurliiton voima olisi ollut toista kuin pienen tai keskisuuren.
Koska työmarkkinoiden ja maailman muutos ei pysähdy Metalliliiton päätökseen, voi olettaa, ettei suurliittoajatusta ole kokonaan kuopattu. Sen verran kirvelevästi sen luonti kuitenkin nyt katkesi, että seuraavaan totiseen yritykseen vaaditaan aikaa ja asenteiden muokkautumista. Ehkä silloin mukaan saadaan myös paperi ja metalli.
paakirjoitus@kaleva.fi