Ammattiyhdistysliikkeellä on aikamoinen pelto kynnettävänään, kun Euroopan unioniin liittyneen Viron ultraliberalistiseksi sanottu talouspolitiikka houkuttelee maahan eurooppalaisia investoijia entistä nopeampaan tahtiin. Maan hallinnossa suhtaudutaan kansallisella tasolla tehtäviin työehtosopimuksiin melkein yhtä torjuvasti kuin työnantajienkin keskuudessa. Toisekseen työntekijäpuolella ay-liike, yhteisen hyvän projekti, herättää torjuntaa neuvostovallan muistojen takia.
Parhaillaan Tampereella liittokokousta pitävä Metalliliitto on jo ottanut askeleen avunannon suuntaan, mutta törmännyt kovin toisenlaiseen kulttuuriin sekä työnantaja- että työntekijäpuolella mihin se vuosien saatossa on omassa maassaan tottunut.
Virolaistutkijoiden käsityksen mukaan Euroopan unioni käsitetään Virossa markkinaliberalistisempana projektina kuin esimerkiksi Suomessa tai muissakaan Euroopan unionin varttuneimmissa maissa.
On selvää, että uusista jäsenmaista juuri Viro tuo markkinaliberalistista lisäväriä unioniin, mutta tutkijat uskovat vakaasti, että sosiaalisemmin suuntautunut Eurooppa vaikuttaa vahvemmin uusien jäsenmaiden politiikkaan kuin toisinpäin. EU:n direktiivit määrittävät Viroa yhtä lailla kuin muitakin jäsenmaita. Jo jäsenyysneuvottelujen aikoihin on komissio kehottanut Viron työmarkkinaosapuolia vuoropuheluun.
Suomen Metalliliitossa pelätään kahden kastin Eurooppaa, jossa uudet jäsenmaat, erityisesti itäisen Euroopan maat, jäävät matalapalkka-alueeksi, jossa rikas Eurooppa teettää töitä edullisesti. Virossa eliitti voi hyvin, koska maan on maksettava osaajille, jotta nämä pysyisivät maassa. Osa kansasta elää yhä perin niukasti ja tavallisen rahvaan ansiot junnaavat paikallaan.
Useat tutkijat pitävät ammattiyhdistysliikkeen vahvistumista tärkeänä Itä-Euroopan maiden hyvinvoinnin kannalta. Heidän mielestään ay-liike voisi toimia kansalaisvaikuttamisen kanavana yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Näin epäilemättä on, mutta Virossa oppia antavien ay-ihmisten olisi lähestyttävä uusia EU-maita avarakatseisina, joustavina ja uudistusmielisinä. Työmarkkinakäytäntöjä opettelevat maat eivät kaipaa kaavoihin kangistuneita oppi-isiä, jotka uudistumisen sijaan painavat jarruja.
Jyväskylän yliopistossa viime kesänä tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisyritysten käytäntöjä Virossa. Sen mukaan 90 prosentissa suomalaisyrityksistä ei ole tehty minkäänlaista sopimusyritystä.
Yllättävää on, että yrityksen suomalaisuus osoittautui yleisesti työehtosopimustoimintaa jarruttavaksi tekijäksi. Johto pyrki välttämään työehtosopimusten solmimista, vaikkei ole silti asettunut kokonaan järjestäytymisen esteeksi. Osaa tapauksista selittää se, että kankeasti kohti yhteistoimintaa etenevissä yrityksissä on usein virolainen operatiivinen johto, joille liittyminen yhteiseen rintamaan tuo vain ikäviä muistoja mieleen.
Virolaista kulttuuria pitää kunnioittaa, mutta tutkijat muistuttavat, että nuiva suhtautuminen ammattiyhdistys- ja sopimuskulttuuriin ei ole kulttuuria vaan työnantajan strategiaa. Suomalaistenkin yritysten on syytä hyväksyä se, että myös Virossa voidaan joutua neuvottelemaan työehdoista, vaikkei siihen ole ennen maan EU-jäsenyyttä ollut juuri tarvetta tai haluja.
Ammattiyhdistysliikkeen on puolestaan muistettava, ettei se työnnä lusikkaansa liian syvälle toisten soppaan.