Helsinki Jos jostain löytyy rautainen puolustuja, niin Janne Niinimaa pistää vielä paremmaksi. Niinimaa on tehty metallista.
Rankka metallimusiikki on jääkiekon ohella hallinut jääliläisen elämää jo toistakymmentä vuotta. Jääkiekko on työtä ja metallimusiikki harrastusta - ainakin toistaiseksi.
"Seuraan rock-bisnestä ja tunnen paljon ihmisiä alalta. Ei ole mahdotonta, ettenkö voisi olla kiekkouran jälkeen musiikkialalla mukana. En mikään levymoguli, vaan mieluummin tällainen nuorten bändien auttaja", Niinimaa kertoo.
Niinimaan musiikki-innostus alkoi Jäälissä 1980-luvun puolivälissä. Nuori poika ei kuunnellut kuitenkaan tuolloin muodissa olleita bändejä.
"Me olimme jo silloin kovemman ja silloin tuntemattomamman metallin ystäviä."
Nykyisin Niinimaa saa ison osan metallilevyistään suoraan levy-yhtiöiltä ja pistää ne soimaan mieluiten autostereoissa.
"Kopissa kukaan ei hyväksy minun musiikkiani", Niinimaa nauraa.
"Kun meidät esiteltiin, niin ei siinä tietenkään voinut polvistua ja kumarrella. Piti näyttää vain coolilta", toukokuussa 28 vuotta täyttävä maajoukkuepuolustaja hymähtää.
Kesällä Niinimaa kiertää kavereidensa kera Suomen rock-festivaaleja. Rankemman musiikin Tuska-festari on miehen ykkössuosikki, ja Provinssirockin ilmapiiri lämmittää myös.
Aivan tavallisena Jannena ammattilaiskiekkoilija ei pysty festivaaleja kiertämään.
"Festariporukka on aivan mahtavaa. Kukaan ei ole käynyt häiriöksi, vaan yleensä minulle heitetään jotain ystävällisiä tervehdyksiä. Meitä yhdistää sama musiikkimaku."
Siirto New York Islandersiin kuuden Edmontonin kauden jälkeen oli uran toinen shokkisiirto Niinimaalle. Viisi vuotta aikaisemmin hänet myytiin salamaniskuna Philadelphiasta Edmontoniin.
"Olin kuitenkin ollut kuusi vuotta Edmontonissa ja tullut läheiseksi pelaajien, muiden ihmisten ja koko kaupungin kanssa. Moni ajattelee, että siinä taas yksi nimi vaihtoi toiseen seuraan, mutta meille pelaajille se saattaa olla koko elämä. Mekin olemme ihmisiä, joilla on tunteita, ystäviä ja koti", jääliläinen huomauttaa.
Viimeistään toisen yllätyssiirron myötä Niinimaa ymmärsi, että tämä kaikki vain osa kiekkobisnestä.
"Näin se pyörii. Olin pelannut loukkaantuneena ja antanut kaikkeni Edmontonille, ja tällainen oli palkinto. Edmonton vain katsoi, että nyt oli oikea aika myydä minut."
Ensimmäinen ottelu uudessa seurassa oli suomalaispuolustajalle todella tunteellinen hetki. Niinimaan uusi seura Islanders kohtasi Edmontonissa miehen vanhan seuran.
"Menin aamulla hallille, mutta toiseen koppiin. Yleisö otti minut hienosti vastaan ja oli mukava nähdä heidän reaktionsa. Onneksi voitimme ottelun."
Lääkärit totesivat, että mies voi lähteä kisoihin, vaikka polvi ei olekaan priimakunnossa.
"Se ei ole terve, mutta ei sökönäkään. Vanha vakava vamma ei ole vain ehtinyt parantua, kun ei ole ollut aikaa huilata. Toivottavasti se ei hidasta peliäni MM-kisoissa", Niinimaa miettii.
Puolustaja pelasi tällä kaudella yhteensä 76 runkosarjan ottelua ja keräsi kaikista NHL-pelaajista kahdeksanneksi eniten jääaikaa. Polvi oli melkoisessa rasituksessa, eikä Niinimaan kausi ollut paras mahdollinen.
"Se oli sellaista ylös ja alas menoa. En pystynyt harjoittelemaan, joten tottakai se turhautti miestä. Keväällä polvi ja peli tuntui jo paremmalta."
Niinimaa jatkaa sopimuksensa mukaisesti Islandersissa ensi kauden ajan. Sen jälkeen tilanne on avoin, varsinkin kun koko NHL-kausi 2004-2005 saattaa jäädä pelaamatta lakon vuoksi.
Ainakin vuoden ajan - jos seuran pomot eivät keksi jotain - suomalainen jääkiekkoilija Janne Niinimaa kiertää New Yorkin metalliklubeja ja etsii uusia kalavesiä.
"Olen tähän mennessä kierrellyt lähinnä pienillä klubeilla tarkastamassa pieniä bändejä. Ja kalastus on sitten merikalastusta."