Kaustinen Folk Music Festival
on tunnetusti leppoisa ja viihtyisä festivaali. Tänä kesänä tapahtuma on hemmottelevan poutasään ansiosta entistä enemmän edukseen.
Juhlat alkoivat heti lauantaina reippaasti. Illan kantri- ja rivitanssi antoivat hyvää esimakua tulevasta tarjonnasta.
Laulattajilla ihailijapiirit
Järjestetyn ohjelman ohella vapaamuotoisella soitolla ja laululla on Kaustisella olennainen rooli. Määrällisesti merkittävä osa musiikkitarjonnasta on innokkaiden harrastajien varassa, mutta sovittujen esiintymisten lisäksi asiaan kuuluvat myös soitto ohjelman ulkopuolella, jamit ja yhteislaulut.
Varsinkin yhteislaulu iltanuotioilla on monelle Kaustisen kävijälle se varsinainen syy tulla paikalle.
Näiden vapaamuotoisten tapahtumien vetäminen lankeaa pääosin muutamien ihmisten tehtäväksi, kuin luonneroolina. Laulattajille kehittyy oma ihailijapiiri, ja heistä suosituimpien saapumista paikkakunnalle tiedetään puskaradion kertomana odottaa joskus päiviäkin aikaisemmin.
Oululaiset ovat muiden ohella tavanmukaisesti kunnostautuneet tälläkin saralla. Esimerkiksi nykyisin Hupisaarten lauluiltojakin vetävä Matti Partanen on tällä saralla varsinainen mestari. Yhdessä tekeminen rohkaisee ujonkin ihmisen avaamaan suunsa, ja laulamisella on myös tärkeä sielua hoitava vaikutus.
Vapaaehtoista musisointia
Kaustisen hengessä on jotain joka saa tunnettujakin muusikkoja saapumaan paikalle ja soittelemaan omaehtoisesti sopivassa seurassa.
Sunnuntaina esimerkiksi Veli-Matti Järvenpää kumppaneineen yllätti Pelimannitalon ravintolassa hulvakkaalla texmex-pläjäyksellä. Bluegrass oli myös jamirintamalla hyvin esillä, kotimaisesta perinne- ja vanhasta tanssimusiikista puhumattakaan.
Viime vuosina järjestäjät ovat jakaneet jonkin verran soittovuoroja myös iltanuotiopaikoille, mutta oma-aloitteinen toiminta on silti edelleen olennaisessa asemassa.
Vapaaehtoinen musisointi lisääntyy tuttuun tapaan viikon edetessä. Tätäkin puolta festivaalista kannattaa joskus seurata aivan tarkoituksella.
Tanssia ja basaaria
Sunnuntai oli suuri kansantanssin ilta. Kotimaisten Multrujen ja Rimpparemmin lisäksi ranskankielisestä Kanadasta tuleva Mackinaw tarjosivat liikettä ja silmänruokaa. Mackinaw'n jalan alle menevän musiikin voi paikallistaa samaan alkuperään kuin kuuluisan La Bottine Sourianten.
Etenkin musiikin osuuden yleinen arvostus tanssin yhteydessä tuntuu erityisen mukavalta. Rimpparemmillähän on jo jonkin aikaa ollut ammattimaiset säestäjät, mutta soiton merkitys on kasvanut muidenkin tanssiryhmien parissa. Soitto ja tanssi ovat yhteistoimintaa, jossain vaiheessa hieman eriytyneet, ja nyt uskoakseni taas palaamassa yhteiseksi kokonaisuudeksi.
Rimpparemmin aiemmissa produktioissa muusikkojen osuus on joskus ollut korostuneempikin kuin tällä kertaa nähtiin.
Sunnuntainen basaarikonsertti perustui Ylen samannimiseen tv-ohjelmaan. Afrikkalaiset, eteläamerikkalaiset ja skandinaaviset muusikot löysivät helposti yhteisen sykkeen. Konsertti vain näytti olevan aika lyhyt ja päättyi siinä vaiheessa kun yleisö vasta alkoi lämmetä.
Vahvaa skandinaavista
Suomalainen musiikki on toki ollut myös vahvasti esillä. Sunnuntaina esiintyivät mm. Helsinki Mandoliners, Troka sekä ammattilaisia paljon kiinnostanut Pekka Kuusisto & The Luomu Players.
Ehkä edellisiä pienimuotoisempaa musiikkia esittävä Ihtiriekko (Patrik Weckman, Juulia Salonen ja Esa Mäkinen) antoi tilaisuuden rauhoittaa ajatuksia muun hulinan keskellä.
Tänään on pohjoismaisen musiikin ystäville tarjolla kaksi todella kovaa nimeä: Väsen Ruotsista ja Värttinä 20-vuotiskiertueellaan.