Pekka Päivärinta ei kutsu sitä enää juoksuksi, vaan hölkkäilyksi, mutta haastattelupäivänkin aamuna maastojuoksun entinen maailmanmestari on taittanut kymmenen kilometrin lenkin. Matkalla on aikaa miettiä mitä vain – tänä aamuna mielessä ovat pyörineet verot.
– Kyllä tarkoitus on käydä joka päivä. Kun ollaan mökilläkin, se on niin mahtava tunne käydä lenkillä ja sitten järvessä, Päivärinta kertoo kotonaan Kangasalla.
Päivärinta huomasi jo koululaisena, että jos matka oli vähänkään pitempi, hän tuli ensimmäisenä maaliin. Tieto työläisperheen pojan vauhdista kiiri Kaarinan Urheilijoihin, joiden SM-viestijoukkueesta puuttui syksyllä 1967 yksi mies. Päivärinta lähti mukaan, aloitti peruskuntoharjoittelun ja nousi hujauksessa sellaiselle tasolle, että kuva oli Turun Sanomissa.
Mutta se kuva, tai tarkemmin sanottuna ne hiukset. Ne olivat vauhdissa menneet keskijakaukselle, joka sai nuoren miehen näyttämään mielestään körttiläiseltä.
Tuleva vaimo Merja ompeli lakin ja saman tien toisenkin harjoituksiin, jotta hiukset saatiin piiloon. Päivärinnasta tuli Lätsä-Pekka ja lippalakista hänen tavaramerkkinsä. Nykyään kilpalätsä on Urheilumuseossa, harjoituslätsä mökillä, mutta kerran ne menivät kohtalokkaasti sekaisin.
– Rooman EM-kisoissa (1974) oli väärän värinen, se sinivalkoinen. Meni kisat pieleen. Maaotteluun sen jälkeen otettiin taas punavalkoinen. Jo alkoi kulkea. Ei me olla taikauskoisia, Merja hymyilee.
Todellisuudessa Rooman kisat menivät Päivärinnalta penkin alle töiden takia.
– Olin talkkarina isossa lämpökeskuksessa. Viikkoa ennen lähtöä soitin isännöitsijälle että kuka tulee tuuraamaan, tarttis vähän perehdyttää. Isännöitsijä sanoi, ettei hänellä ole ketään, että hommaa itse kaveri, Päivärinta kertoo.
Seuraavan harjoituksen piti olla ratavetoja Turussa. Valmentaja Kari Sinkkonen katseli juoksijansa menoa hetken ja sanoi sitten, että lopetetaan.
– Kaikissa isoissa kisoissa oli syitä, joiden takia ne menivät pieleen.
Epäonnistujan leima lyötiin Päivärintaan niin tiukasti, että jo Helsingin EM-kisojen 1971 jälkeen hänen äitinsä halusi poikansa lopettavan.
– Pekan äiti sanoi, että Pekka on syntynyt huonojen tähtien alla, että lopeta. Minä sanoin anopille, että Pekka saa yrittää niin kauan kuin haluaa, Merja kertoo.
Kerran kaikki osui kohdalleen. Maastojuoksun MM-kisoissa Waregemissa 1973 Päivärintaa ei pysäyttänyt mikään, eivät edes kesken kisan radalle rynnänneet pohjoisirlantilaiset häiriköt. Merjan mielestä Pekka ei suutu mistään, mutta sillä kerralla niin taisi käydä.
– Olin kärjessä, kun vastassa oli yksi kädet levällään. Pamautin nyrkillä rintaan ja se oli seljällään. Jälkeenpäin kuulin, että sitten se vasta selkäänsä sai kun pääsi pois radalta, kun valmentajat mukiloivat sen, Päivärinta hymyilee.
Maailmanmestaruus jäi Päivärinnan uran ainoaksi arvokisamenestykseksi.
– Se oli ainoa kerta kun oikeasti keskityin kisoihin. Minulla oli omat syyni, että oli niin tärkeä kisa minulle, Päivärinta kertoo.
Mitkä ne syyt olivat?
– Syksyllä 1972 kovasti puhuttiin, että pitäisi anabolisia alkaa käyttää. Minulle se oli periaatteellinen asia, etten halua niitä käyttää. Halusin kokeilla mihin pystyn ilman aineita. Ja totesin että mä en aineita tarvitse. On hirveän hyvä olo, että on puhdas omatunto.
Kesäkuun 13. tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Pekka pyysi Turun urheilupuistossa lätsänsä ompelijaa vaimokseen. Silloin oli perjantai, 13. päivä ja kellokin 13.
– Vaikka toista rakastaa, ei toista voi omistaa, Pekka Päivärinta sanoo.
– Eikä muuttaa, kuuluu Merjan kommentti vierestä.
Pekka Päivärinta
Syntynyt 4.5.1949 Aurassa.
Asuinpaikka Kangasala.
Naimisissa, kolme aikuista lasta, seitsemän lastenlasta.
Maastojuoksun maailmanmestari 1973; kaksi 3 000 metrin sisäratojen EM-hopeaa (1975, 1977) ja yksi EM-pronssi (1973).
Edusti Suomea myös olympiakisoissa 1972 ja 1976 sekä EM-kisoissa 1971 ja 1974.
Päivärinnan erikoisuus juoksijana oli hänen monipuolisuutensa, joka ulottui 1 500 metriltä maratonille asti: hän juoksi 1 500 metriä aikaan 3.37,2 ja maratonin aikaan 2.12.10.
Juoksi Oulun Raatissa 15.5.1975 harvoin juostun 25 000 metrin maailmanennätyksen 1.14.16,8.
Työura huoltomiehenä ja peltiseppänä.
