Kaiken järjen mukaan vastus kovenee sitä mukaan mitä pidemmälle play off -kevät etenee.
Logiikka lensi kuitenkin ylösalaisin, kun Kärpät ja Tappara aloittivat Oulussa oman välieräsarjansa. Tapparan pelissä ei ollut lainkaan niitä taistelulla höystettyjä elementtejä, joita Ilves railakkailla taklauksilla tarjoili puolivälierissä ja sai Kärpät tuntemaan olonsa tukalaksi.
Tappara ei taklannut käytännössä kertaakaan niin, että sillä olisi ollut joukkueeseen sytyttävä vaikutus. Mutta eipä taklannut Kärpätkään. Ottelusta puuttuivat oikeastaan kaikki hyvän pudotusottelun elementit. Tunnetila kaukalossa oli laimea, draamaa ja rytinää ei ollut nimeksikään.
Kotiyleisö valahti tälle samalle tasolle ja seurasi ottelua symbolisesti suut kiinni ja kädet taskuissa. Desibelit nousivat korkealla vain fanien nurkkauksessa, missä parisataa fanaatikkoa jaksoi heilua ja hurrata.
Tähän on tultu. Suuri yleisö syttyy vain silloin, kun panokset hipovat taivaita. Se on kyllästetty niin monilla kultajuhlilla, että välierävaihe ei tunnu oikeastaan yhtään miltään.
Toista on meininki Ruotsin pudotuspeleissä, joihin yleisö loihtii todella huikean tunnelman.
Ei menestys ikuista ole. Siitä kannattaa nauttia tässä ja nyt.
Kylläisyyden keskellä pitäisi myös muistaa, että välieräsarjassa on kiihokkeena muutakin kuin pelkkä finaalipaikka. Tarjolla on myös pääsylippu Eurooppaan, sillä molemmat finalistit pääsevät ensi syksynä alkavaan 12 joukkueen Mestarien liigaan, jossa liikkuvat isot rahat ja johon kansainvälinen jääkiekkoliitto tosissaan satsaa.
Liiga, jonka kiehtovuutta Kärppien seurajohto ei yritäkään peitellä.
Kärppien valmennusjohto on mielellään korostanut viikko sitten pidettyä yöllistä palaveria, jossa kadoksissa ollut kärppäsydän kaivettiin esiin. Kaksi peliä tunnetila pysyi korkealla. Eilen Kärpät palasi menneisyyteen. Joukkueen henkinen ilmapiiri on jollakin tavalla hakusessa. Valistuneiden arvioiden mukaan joukkueesta lähtee tämän kauden jälkeen kymmenkunta pelaajaa muihin maisemiin. Onko nyt niin, että pelaajat miettivät jo ensi kauden kuvioitaan, eikä sitoutuminen tämän joukkueen elinkaaren viimeisiin hetkiin ole enää riittävän tiivis.
Kysymys on kuitenkin kallispalkkaisista ammattimiehistä, joiden ammattiylpeyden pitäisi olla vankkumaton - illasta toiseen.
Välieräsarjan viimeinen piste siintää vasta 3-6 ottelun päässä, joten matkalla ehtii vielä tapahtua. Toivoa sopii, että katsomoon välittyisi kuva, jossa jokainen pelaaja on jokaisella solullaan täysillä mukana.
Juuri niin kuin Ilves teki. Heittäytyi pää edellä kohti haasteita, antoi kaikkensa, ja vaikka se ei riittänyt, joukkue jätti itsestään myönteisen jälkimaun ja antoi sisulle kasvot.
Jouko Vuorjoki
jouko.vuorjoki@kaleva.fi