Ylitsepursuava tarjonta on tehnyt kuluttajasta nirson. Hän äänestää jaloillaan ja lompakollaan, jos tarjonta ei tyydytä. Sunnuntaina päättyneiden Oulun suurmessujen kävijämäärä putosi kahden vuoden takaisesta noin kolmanneksen, arviolta 35 000:een.
Helle selittää suosion laskua vain osittain, eikä sillä selityksellä pötkitä pitkälle. Kylmä tosiasia on, että nykyistä messukonseptia on aihetta arvioida kriittisesti.
Ollakseen taloudellisesti kestävällä pohjalla messujen täytyy kiinnostaa mahdollisimman laajaa yleisöä. Ouluhallissa oli tarjolla runsaanpuoleisesti kovaäänistä viihdettä, ja näytteilleasettajina oli paljon sellaisia, joiden tuotteita voi ostaa mistä tahansa. On hyvä kysyä, miksi ostoksilla käynnistä pitäisi maksaa erillinen pääsymaksu. Suurmessuilla se oli enimmillään kymmenen euroa.
Joukkotapahtumien onnistuminen tai epäonnistuminen voi olla pienestä kiinni. Reilusti tipahtanut kävijämäärä kertoo, että tämänkertaisilta suurmessuilta puuttui ehdoton vetonaula. Hyvän vertailukohdan tarjoaa äsken Oulussa pidetyt merikadettipäivät. Ne onnistuivat ilman suurempia markkinointiponnistuksia mainiosti ja kiinnostivat aidosti ihmisiä.
Kesän alussa ensi kertaa järjestetyt kirjamessut onnistuivat raakileenakin. Vain vuosi sitten samassa hallissa nähtiin Oulun 400-vuotisjuhliin liittynyt Aikamatka, joka sai aikaan valtavan yleisöryntäyksen.
Pohjois-Suomen messuilla on kaksi vuotta aikaa miettiä seuraavien suurmessujen konseptia. Alkajaisiksi voisi pohtia, miten messut voisi tuoda esille nykyistä enemmän pohjoissuomalaista osaamista ja nykyistä vähemmän yllätyksettömyyttä. Ensi kuulemalta pähkähulluiltakaan tuntuvia ideoita ei kannata pelätä.