Oululaiset eivät ottaneet asunto-messuja omakseen, mutta alue on hyvä lisä kaupunkikuvaan.
Pitkä ponnistus on tämän sunnuntain jälkeen ohi. Kuukauden jatkuneet asuntomessut Oulun Toppilansaaressa sulkevat porttinsa, näytteilleasettajat kasaavat tavaransa, ja normaali elämä alueella pääsee vähitellen alkamaan.
Pysyväksi jäljeksi Oulun ilmeeseen jää uusi ja omaleimainen merellinen kaupunginosa, jossa Toppilan sataman ja meren rannat tulevat kaikille tavoitettaviksi aivan eri tavalla kuin ennen. Entinen hylkiöseutu epämääräisen tien päässä on kokenut täydellisen ja myönteisen muodonmuutoksen. Se täydentyy vielä, kunhan Toppilansaaren koko alue saadaan rakennetuksi ja kun työt aikanaan jatkuvat myös salmen toisella rannalla.
Kuluneen kuukauden ajan messualue on ollut kuin oma maailmansa. Sen suunnittelun lopullista onnistumista mitataan vasta sitten, jos alue vielä tulevinakin vuosina vetää ihmisiä kävelyretkille katsomaan viihtyisää rantamiljöötä ja jos sen asunnot ovat yhä suosiossa. Edellytykset siihen ovat olemassa, mutta vasta asuminen todistaa ratkaisujen toimivuuden.
Itse asuntomessutapahtuma ei kuitenkaan synnyttänyt Oulun seudulla mitään ylenmääräistä intoa. Kävijöitä on tullut ympäri Suomea, mutta lähialueilta tulleiden osuus on vaikuttanut jäävän tavanomaista pienemmäksi. Myös koko messujen kävijämäärä on ollut jonkin verran jäljessä odotetusta, vaikka virallisia tavoitteita ei julkisesti asetettukaan.
Yksi, joskin pieni selitys tälle saattaa olla messujen mainoksessa, joka ei onnistunut sen paremmin jakamaan informaatiota kuin herättämään suuria tunteita. Valtakunnallisesti asialla ei ole juuri merkitystä, sillä asuntomessuilla on niin vahva maine, että lähtijälle riittää yleensä vain tieto siitä, missä ja milloin tapahtuma järjestetään.
Paikallisesti sen sijaan on väliä sillä, että mainos on herättänyt mielenkiinnon sijaan kummastusta. Värikäs merimaisema ei vaikuta Toppilalta, eikä Oulun rannoilla ole kesähelteillä totuttu pitämään villapaitoja. Lopputuloksen mielikuva enemmän vieraannuttaa kuin houkuttelee, ja ainakin Oulun seudulla olisi kannattanut käyttää paremmin kohdennettua mainontaa.
Tosin julkisuus kaikkineen on ollut niin suurta, ettei messujen pito ole voinut jäädä kenellekään epäselväksi. Tällä kertaa on ilmeisesti niin, että myös messukohteista julkisuuteen noussut mielikuva, oikea tai väärä, on voinut joistakin tuntua vieraalta. Kohteiden monet ratkaisut ovat vaikuttaneet elitistisiltä ja kalliilta, siis monen omaan arkitodellisuuteen nähden etäisiltä.
Asetettu tavoite "erilaisista asuntomessuista" saattoi välittyä ulospäin liiankin hyvin. Sen varjoon jäi viesti, että tällaisella tapahtumalla on annettavaa kaikille asumisesta, rakentamisesta ja sisustamisesta kiinnostuneille. Julkisuudessa huomio kiinnittyi näyttävimpiin omakotitaloihin, vaikka messualueen 50 kohteesta puolet esittelee kerrostaloasumista. Tämä jäi omakotikohteiden nostaman keskustelun jalkoihin, mikä myös saattoi vaikuttaa kävijämääriin. Nyt tapahtuma värittyi ehkä liikaakin talonrakennusmessuiksi, jolla ei ole paljon annettavaa kerrostaloasukkaalle.
Messut ovat kuitenkin täyttäneet tehtävänsä, kun ne herättävät mielenkiintoa ja keskustelua. Riman asettaminen Oulussa korkealle oli oikea ratkaisu. Loppujen lopuksi tätä aluetta ei rakennettu asuntomessuja vaan koko kaupunkia varten, ja Toppilansaaren muodonmuutos merelliseksi asuinalueeksi on Oulun kaupunkisuunnittelun viime vuosien onnistuneimpia ratkaisuja.