Oulun seudulla on kerätty suokasveja myyntiin Keski-Eurooppaan jo yli 40 vuotta. Taloudellisesti merkittävin kasvi on ollut pyöreälehtikihokki, myös suopursusta on tullut huomattava tulolähde moneen talouteen.
Kihokin kasvaneeseen kysyntään ei ole pystytty täysin vastaamaan, minkä vuoksi lajin viljelymahdollisuuksien selvittämiseen on aloitettu uusia tutkimuksia.
– Keruutoiminnan ongelmat liittyvät muun muassa raaka-aineen käsittelyyn kuten kylmä- ja kuivauslaitteiden tai tilojen puutteeseen sekä poimijapulaan, kertoo tutkija Marika Laurila Luonnonvarakeskuksesta.
Oulun 4H-yhdistys aikoo kesällä rekrytoida uusia kerääjiä naapurimaakunnista asti.
Bakteerit ovat yhä vastustuskykyisempiä antibiooteille ja ihmiset yhä herkistyneempiä lääkeaineille. Muun muassa näistä syistä perinteisesti käytettyjä luonnonkasveja tutkitaan yhä enemmän.
Laurila selittää, että mesiangervo on Suomessa yritysten runsaimmin hyödyntämä kosteikkoyrtti. Uudet tutkimukset antavat tukea sen perinteiselle käytölle esimerkiksi erilaisten tulehdustilojen hoidossa.
– Myös vanhastaan kipulääkkeenä tunnettujen pajunkuorivalmisteiden on havaittu olevan tehokkaita ja eräitä kaupallisia tulehduskipulääkkeitä paremmin siedettyjä.
Suopursusta hyttyskarkotetta
Tutuille kasveille on löytynyt myös lupaavia uusia käyttömahdollisuuksia. Esimerkiksi pajut vaikuttaisivat potentiaalisilta raaka-aineilta lampaiden sisäloisia torjuviin erikoisrehuihin, kihokeista voisi saada kudoskorjaukseen sopivaa ”liimaa” ja hillan lehdet voisivat tuoda helpotusta naisten vaihdevuosivaivoihin.
Monia kasveja kuten rätvänää, raatetta ja suomyrttiä käytetään Euroopassa muun muassa kosmetiikan raaka-aineina, mutta niitä ei hyödynnetä vielä Suomessa.
Suopursu ja suomyrtti ovat lupaavia hyttyskarkotteiden raaka-aineita, joita jonkin verran jo käytetään tähän tarkoitukseen maailmalla. Monipuolinen rantakukka voisi sopia esimerkiksi ravinto- ja rehulisiin sekä kosmetiikkaan.