Pääkirjoitus

Merkkituotteita pakkopullana – hallituksen aie puuttua elintarvikekauppaan voi lopulta osua kovimmin kuluttajiin

Ministeriön työryhmä pohtii keinoja, joilla päivittäistavarakaupan neuvotteluasemaa ruokamarkkinoilla heikennettäisiin.

Private labelit ovat kauppojen omia tuotesarjoja kuten Keskon Pirkka, S-ryhmän Rainbow tai Lidlin Pohjolan Meijeri. Ainakin Keskolla ja S-ryhmällä on omia merkkejä usein parissakin hintaryhmässä.
Private labelit ovat kauppojen omia tuotesarjoja kuten Keskon Pirkka, S-ryhmän Rainbow tai Lidlin Pohjolan Meijeri. Ainakin Keskolla ja S-ryhmällä on omia merkkejä usein parissakin hintaryhmässä.
Kuva: VESA JOENSUU

Ministeriön työryhmä pohtii keinoja, joilla päivittäistavarakaupan neuvotteluasemaa ruokamarkkinoilla heikennettäisiin.

Pöydällä on muun muassa Pirkka- ja Rainbow-tuotteiden asema. Edessä voi olla niiden valikoiman kutistuminen.

Rinteen hallituksen 180-sivuisessa ohjelmassa sanat "selvitään" ja "pyritään" esiintyvät tiuhaan, mutta on suorasukaisempaakin nuotitusta. Tällainen on kohta, jossa hallitus lupaa hillitä ylivoimaiseksi näkemäänsä päivittäistavarakauppojen neuvotteluasemaa.

Puuttumisen keinoksi mainitaan lainsäädäntö. Sitä aiotaan kohdistaa ns. private label -tuotteisiin.

Private labelit ovat kauppojen omia tuotesarjoja kuten Keskon Pirkka, S-ryhmän Rainbow tai Lidlin Pohjolan Meijeri. Ainakin Keskolla ja S-ryhmällä on omia merkkejä usein parissakin hintaryhmässä.

Nämä tuotteet ovat usein edullisempia kuin elintarviketeollisuuden omat merkkituotteet. Tästä syystä kaupan merkkien myynti on viime vuosina kasvanut.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän (kesk.) mukaan hallitus on halukas muuttamaan "arvonlisän muodostamista elintarvikeketjun sisällä". Muutosoperaatiossa on siis kyse ennen kaikkea rahasta eli siitä, minne katteet ketjun varrella jäävät.

Nyt kotimaiselta elintarviketeollisuudelta jää tuloja saamatta, kun asiakas nostaa ostoskärryyn Pirkkaa ja Rainbow'ta. Sama kotimainen elintarviketeollisuus toki valmistaa lukuisia Pirkka- ja Rainbow-tuotteita, mutta niissä katteet tapaavat olla kapeat kaupan neuvotteluvoiman takia. Tämä puolestaan heijastuu alkutuotantoon asti, siis viljelijöille maksettuihin hintoihin.

Maataloustuottajien ahdinko on Suomessa totta, joskin kuvassa on eroja tuotantosuunnasta riippuen. Myös kotimaisen maatalouden turvaaminen antaa perusteen pohtia arvonlisän jakautumista.

Suomessa teemaa joudutaan selvittämään myös tuoreen EU-direktiivin takia. Se koskettelee elintarvikeketjun osapuolten epätasapainoista neuvotteluvoimaa.

Suomessa ministeri Leppä on puhunut myös nykytilanteen vaikutuksesta tuotekehitykseen: kun tuottajat ja teollisuus tekevät uuden tuotteen, kauppa tuo pikapikaa markkinoille oman kopionsa, mikä latistaa tuotekehitystä.

Tämän vaikutuksen todistaminen on kuitenkin vaikeaa. Ja monet tuotteet kaupan omat tuotteet, vaikkapa Pirkka-grillimakkara tai Rainbow-ketsuppi, eivät edes voi suuremmin poiketa teollisuuden merkkituotteista.

Kaupan omia merkkejä valmistava kotimainen teollisuus hyötyy myös siitä, ettei sen itse tarvitse markkinoida tuotteita.

Tuottajalta elintarviketeollisuuden kautta kauppaan kulkeva ketju päättyy kaupan hyllyjen välissä kulkevaan kuluttajaan. Ainakin ministerin puheista päätellen menossa oleva selvitys johtaa myös käytännön päätöksiin.

Jos seurauksena on joidenkin tuotteiden hintojen nousu tai poistuminen hyllyiltä, isoin muutos iskee päivittäistavarakaupan sijasta kuluttajiin. Olisi yllättävää, jos markkinoiden toimintaan puuttuvat toimet noin vain nieltäisiin viiden puolueen hallituksessa.

Kestävä tapa vahvistaa kotimaista maataloutta ja elintarviketeollisuutta on viennin kasvattaminen. Niitä ponnisteluja pitää yhä lisätä.