Oulu Ydinkeskusta ja sitä reunustava kehä on Oulussa täynnä valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Uusimmassa Museoviraston luettelossa on paneuduttu nimenomaan kokonaisuuksiin. Listoilta on pudotettu yksittäisiä rakennuskohteita, jotka aiemmin ovat olleet mukana.
Oulun kaupungin yleiskaavapäällikkö Paula Paajanen sanoo linjauksen olevan uusi.
"Luetteloon on otettu laajoja aluekokonaisuuksia, kun aiemmin paino on ollut rakennuksissa. Museoviraston listaus ei ole suojelupäätös. Tietysti linjaukset otetaan huomioon kaavoituksessa aina tapauskohtaisesti eikä mielestäni Museoviraston luettelossa ole ristiriitaa kaupungin omien näkemysten kanssa."
"Monet yksittäiset rakennukset on jo suojeltu asemakaavoin. Ei niiden arvo ole mihinkään hävinnyt", Paajanen huomauttaa.
Kohti nykyaikaa
Uusimmalta listalta ovat pudonneet vuoden 1993 inventoinnissa mukana olleet kohderakennukset Liljeblomin talo ja Santaholman talo Kirkkokadun varresta, Paulaharjun talo ja Kuurojen koulu Tuirasta sekä Oulujokivarren maisema-alue, joka arvioidaan erikseen tehtävässä valtakunnallisessa maisema-arvioinnissa lähiaikoina.
Se, että laajat kokonaisuudet ovat nousseet valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin ympäristöihin, on toinen selkeä linjaus Paula Paajasen mielestä siinä, että ajallisesti kohteet lähestyvät nykyaikaa. Selkeä osoitus on Oulun yliopiston pääsy Linnanmaalta listoille.
"Tässä kuljetaan selvästi moderniin suuntaan, kun esimerkiksi yliopistoalue on otettu omaksi kohteekseen. SOK:n konttori- ja varastorakennus on jo spesiaali modernin arkkitehtuurin kohde. Tekun taloa ei ole nostettu mukaan, mutta ei se merkitse sitä, että sen voisi purkaa."
Kaupunginojakin mukana
Mielenkiintoinen ratkaisu on ottaa Kaupunginoja erittäin tiukalla linjauksella mukaan arvokkaaksi kohteeksi. Kaupunki esitti omassa kannanotossaan mukaan myös rakennuksia kuten Otto Karhin puiston äärellä olevaa Valkealinnaa.
"Toisaalta Hietasaaressa kaupungin rajaus olisi ollut tiukempi kuten Toppilan satamassa. Toppilan sataman kaavassa kyllä näkemykset on huomioitu eikä ristiriitaa ole", Paajanen arvioi.
Paajanen uskoo, että seuraavassa valtakunnallisessa arvioinnissa tullaan jo 1960- ja 1970-lukujen kohteisiin. Tällöin valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukkoon voivat päästä Kaukovainio ja Puolivälinkangas sekä kyseisten kaupunginosien modernit arvot.
Kaikille on perustelut
Museoviraston inventoinnissa valtakunnallisesti merkittäviin kulttuuriympäristöihin Oulusta pääsi alueita myös keskustan ulkopuolelta. Uusia kohteita virasto on perustellut näin:
Hietasaaren huvila-alue edustaa 1800-luvun huvilakulttuuria, josta on jäljellä noin 60 rakennusta. Intiön hautausmaa on ollut käytössä vuodesta 1782. Kivimuuria on rakennettu vuodesta 1820. Karjasilta on täynnä tyyppitaloja 1940-luvulta 1960-luvulle. Karjasillan asemakaava on vuodelta 1944.
Kaupunginojan puistovyöhyke rakentui Oulun palon 1822 jälkeisessä empirekaavassa 1824. Ojan varrella oli ennen laidunniittyjä ja aukioita eli plaanoja. Tuosta taittuu kansanomaisempi nimi Laanaoja, Laaniska. Ojaa rakennettiin nälkävuosina työllisyystöinä.
SOK:n konttori ja varasto edustavat 1930-luvun funktionalismia. Linnanmaan yliopisto on Pohjoismaiden ensimmäinen täyselementtitekniikalla toteutettu julkinen rakennuskohde. Yliopiston peruskivi muurattiin 1970.
Listalle ylsi myös Pateniemen sahayhdyskunta, jossa on ollut laivanrakennusta 1600-luvulta. Saha tuli 1873. Sotien jälkeen sahalta sai töitä yli tuhat ihmistä. Raksilaa on rakennettu klassismin hengessä yhtenäisenä jo 1920-luvulta alkaen, mutta pääosa puutaloista on vuosikymmen pari nuorempia. Toppilan satama oli Oulun tärkein ulkosatama 1700-luvulta.