Eläkeuudistusta voidaan pitää viime vuosien merkittävimpänä sosiaalipoliittisena ratkaisuna. Se tähtää työurien pidentymiseen.
Kolmikanta toimi, vaikkakin yskähdellen.
Eläkeuudistuksesta päästiin vihdoin ja viimein sopuun työmarkkinajärjestöjen kesken korkeasti koulutettujen Akavaa lukuun ottamatta. Akavasta huolimatta ratkaisu toteutetaan. Tyyli, jolla sopu löytyi, ei ansaitse kiitosta, lopputulos kylläkin.
Neuvottelutulos oli sisällöltään odotettu. Eläkkeelle siirtymistä myöhennetään pari vuotta kestävyysvajeen torjumiseksi. Eläkeiän nosto tapahtuu asteittain. Vuonna 1955 syntyneet on ensimmäinen ikäluokka, jota se koskee ja 1962 syntyneet on ensimmäinen, joka jää eläkkeelle aikaisintaan 65-vuotiaana.
Nopeaa muutosta ei tapahdu uudistuksen takia, mutta sitä ei odotetakaan. Ratkaisun uskotaan johtavan eläkeiän nousemiseen pitkässä juoksussa.
Eläkkeelle siirtymisen alaikärajan nostaminen 65 vuoteen on itse asiassa paluuta vanhaan käytäntöön.
Eläkeikiä muuteltiin viimeksi kymmenkunta vuotta sitten työeläkeyhtiö Ilmarisen silloisen toimitusjohtajan Kari Puron työryhmän viitoitusten mukaisesti.
Tuolloin vanhuuseläkkeelle siirtymisen alaraja pudotettiin 65:stä 63 vuoteen. Samalla siirryttiin joustavaan malliin, jossa työssä voi jatkaa 68 vuoteen saakka. Nyt kumpaakin rajaa nostetaan pari vuotta.
Eläkkeelle siirtymisen alaikärajan nostamista on pompoteltu useita vuosia. Sosiaalidemokraateille se oli viime eduskuntavaalien pääteemoja. Puoluehan uhosi silloisen puheenjohtajansa Jutta Urpilaisen suulla, ettei eläkeikää nosteta sosiaalidemokraattisen ollessa hallituksessa.
Asiantuntijat demaripiireissäkin tietävät, että kestävyysvajeen kiinni kurominen ei onnistu ilman työurien pidentämistä. Nythän ollaan tilanteessa, jossa työelämään tulevat ikäluokat ovat määrältään tuntuvasti työelämästä lähtevät ikäluokkia pienempiä.
Eläkeratkaisun onnistuminen on tietysti paljon kiinni siitä, että ihmisillä on työtä. Juuri tällä hetkellä tilanne on siinä suhteessa vaikea. Vaikka eläkkeelle siirtymistä lähestyvillä olisi kuntoa ja kykyä jatkaa työelämässä, kaikille heistä ei näytä töitä riittävän. Kun yritykset vähentävät työntekijöitä taantuman vuoksi, vähentäminen tapahtuu usein karsimalla väkeä vanhimmista ikäryhmistä.
Työurien pidentäminen ei onnistu, ellei myös työkyvyttömyyseläkkeelle lähtöä saada hidastetuksi. Vanhuuseläkkeelle jäädään jo lähes tavoiteiässä, sen sijaan keski-ikä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvillä on vain
52 vuotta. Joka vuosi 20 000 ihmistä jää pois työstä työkyvyttömyyden vuoksi. Siihen eläkesopukaan ei tuo ratkaisua.
Akava epäilee, ettei sovittu uudistus riitä, vaan kymmenen vuoden sisällä joudutaan käärimään uusi paketti. Näin voi olla. Niin paljon epävarmuustekijöitä ratkaisun toteutukseen liittyy. Talouden muutokset ovat nopeita ja arvaamattomia.
Suurin epävarmuus ei ole siinä, että ihmiset eivät haluaisi pysyä työssä mahdollisimman pitkään, vaan siinä, onko työtä tarjolla ja ovatko ikääntyvät työntekijät haluttua työvoimaa.