Venäjän torstaisen päätöksen jälkeen esteet Kioton ilmastosopimuksen voimaantulolta on raivattu vihdoin pois. Seuraavaksi katseita on käännettävä Kiinan ja Intian kaltaisiin maihin.
Sen jälkeen kun Yhdysvallat ilmoitti kolme vuotta sitten jättäytyvänsä pois Kioton ilmastosopimuksesta, sen voimaantulo on ollut kiinni Venäjästä. Mukaan on tarvittu tietty määrä teollisuusmaita, eivätkä ehdot ole täyttyneet ilman Venäjää.
Moskova on soutanut ja huovannut pitkään, antanut ristiriitaisia merkkejä ja tuntunut käyvän jonkinlaista kulissientakaista kauppaa. Nyt asia näyttää vihdoin ratkenneen: Venäjän hallitus on hyväksynyt Kioton pöytäkirjan ja lähettänyt sen duumaan ratifiointia varten. Periaatteessa duuma voi vielä päättää toisinkin, mutta nykyoloissa ei ole uskottavaa, että se toimisi vastoin hallituksen ja presidentti Vladimir Putinin kantaa - ellei sitten aiota käydä kauppaa vielä tässäkin vaiheessa.
Euroopanunioni on jo ryhtynyt soveltamaan ilmastosopimuksen sääntöjä. Kioton ja koko kansainvälisen sopimusjärjestelmän uskottavuuden kannalta on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että pöytäkirja tulee myös virallisesti voimaan. Venäjän hallituksen päätös on pitkään odotettu läpimurto, joka tuskin tapahtui sattumalta juuri nyt.
Ajoitus on monessa mielessä mielenkiintoinen. Venäjää ja sen johtoa on lännessä viime ajat kritisoitu vahvasti itsevaltaisista pyrkimyksistä. Kioton sopimuksella ei ole demokratiakehityksen kanssa juuri tekemistä, mutta ilmoitus tuo Moskovalle pitkästä aikaa kosolti myönteistä palautetta.
Venäjän päätös jättää myös Yhdysvallat ilmastopolitiikassaan entistä enemmän yksin, juuri presidentinvaalien ratkaisuhetkien alla. Tässäkin ajoituksen voisi tulkita viestiksi.
Silti taustalla lienevät ennen muuta poliittiset paineet. Venäjä haluaa maailman kauppajärjestön WTO:n jäseneksi, ja EU:n tuen hintana on myös Kioton sopimus.
Lisäksi on syytä panna merkille, että Venäjästä on tulossa marraskuussa Arktisen neuvoston uusi puheenjohtaja. Kun ulkoministeri Sergei Lavrov ottaa tehtävän vastaan Reykjavikissa, siellä on juuri julkistettu arktisia alueita koskeva ilmastoraportti, joka sisältää hyvin hälyttäviä havaintoja tapahtuvasta kehityksestä. Parhaillaan viimeistellään tähän liittyvää poliittista toimintaohjelmaa, jota pitäisi Venäjän johdolla ryhtyä toteuttamaan.
Jos Venäjä tässä tilanteessa olisi yhä Kioton sopimuksen ulkopuolella, Lavrovin asema olisi hyvin kiusallinen. Hän joutuisi patistamaan maita ilmastonmuutoksen torjuntaan samaan aikaan, kun Venäjä itse olisi sopimusten ulkopuolella. Nyt tältä vaikeudelta säästytään.
Kiotonsopimuksen laskentamekanismit ovat Venäjän kannalta hyvin edulliset, sillä vertailukohtana on saastuttava neuvostoaikainen teollisuus. Vaikka osa venäläisistä asiantuntijoista on ollut toista mieltä, taloudellisia vaikeuksia maalle ei pitäisi Kiotosta tulla. Päinvastoin se saattaa hyötyä päästökaupasta. Kyse on ollutkin enemmän politiikasta, ja nyt paineet kasvoivat riittävän suuriksi.
Kioton sopimus näyttää astuvan voimaan, mutta samalla tiedetään, että katseet pitäisi kääntää jo seuraavaan vaiheeseen. Yhdysvaltain nykyinen asenne on pulma, mutta myöskään Kiinan ja Intian kaltaiset kasvavat maat eivät ole missään järjestelyissä mukana. Ilmastonmuutoksen maailmanlaajuiset haitat ovat yhä ilmeisempiä, eikä Kioton sopimus riitä niiden torjuntaan. Tarvitaan muutakin, mutta sitä ennen pitäisi muodostaa selkeä yhteinen tahto ja näkemys tavoitteista, eikä sellaisesta ole ikävä kyllä toistaiseksi merkkejä.