Donald Trumpin ja Kim Jong-unin kohtaaminen on viime vuosien oudoimpia huippukokouksia. Kumpaakin yhdistää arvaamattomuus.
Ydinaseista luopuminen romahduttaisi Pohjois-Korean ja Kimin poliittisen painoarvon.
”Uskon, että lopputulos tulee olemaan oikein mukava.” Näin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump luonnehti edessä olevaa Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin tapaamista maanantaina.
On kaikki syyt toivoa, että Trump ennusti tapaamisen luonteen oikein. Viimeistään tänään aamupäivällä tiedetään, marssiko jompikumpi johtaja tapaamisesta ulos vai pystyivätkö he keskustelemaan pitempään. Jos pystyivät, se on myönteinen uutinen.
Pohjois-Korean Kimille valtava propagandavoitto on jo se, että tapaaminen toteutui. Tuloksesta riippumatta hän pystyy näyttäytymään kansalaisilleen tasavertaisena neuvottelukumppanina supervallan johtajan kanssa.
Vasta 34-vuotias, ”loistavaksi toveriksi” kotimaassaan ylistetty Kim tarvitsee menestyksekästä kohtaamista ainakin yhtä paljon kuin hänen johtamansa talousvaikeuksista ja jopa nälästä kärsivä maa, joka nyt käyttää voimavarojaan ensisilmäyksellä mielettömästi: rakentamalla omia ydinaseita.
Toisaalta Pohjois-Korean politiikka on kylmän laskelmoivaa. Eristäytynyt maa ei pysty millään muulla keinolla kuin oman ydinaseen turvin saamaan ääntään kuuluviin ulkomaailman suuntaan.
Ilman ydinaseita Kim Jong-un itse olisi kansainvälisessä politiikassa pelkkä statisti. Nyt koko maailma seuraa hänen tapaamistaan Yhdysvaltain johtajan kanssa.
Juuri tästä asetelmasta syntyy jännitteen purkamisen vaikeus. Jos Pohjois-Korea luopuisi ydinaseestaan – ”täydellisesti, todistettavasti ja peruuttamattomasti” – kuten Yhdysvallat on edellyttänyt, maan painoarvo notkahtaisi saman tien.
Se, mitä Pohjois-Korea voisi ydinaseriisunnalla voittaa, liittyy ennen kaikkea talouteen. Ydinaseohjelmasta luopuminen todennäköisesti poistaisi maahan kohdistetut talouspakotteet ja voisi avata maahan investointien virran.
Iso kysymys on nyt se, mitä Kimin päässä lopulta liikkuu. Haluaako hän vaihtaa ydinasevaltion statuksen mahdollisuuteen vaurastuttaa maataan tavarantuotannolla ja kaupankäynnillä. Ja jos Kim lupaa muutosta, tapahtuuko niin todella. Viime vuosikymmenten historia pakottaa suhtautumaan Pohjois-Korean lupauksiin varauksin.
Trump saapui Singaporeen Kanadan G7-kokouksesta, joka päättyi mahalaskuun ja presidentin töykeisiin tviitteihin. Vaikka Trump on arvaamaton ja toteuttaa ”Amerikka ensin” -politiikkaa, hänellä on ilmeisiä haluja toimia suurena diilintekijänä kansainvälisillä kentillä.
Pohjois-Korean ydinaseriisunnasta sopiminen olisi saavutus, josta ylistäviä viestejä lähettäisivät jo muutkin kuin hän itse.
Vaikka Singaporen kokousta edelsi kielenkäytön lientyminen, ei ole kovin pitkää aikaa siitä, kun Pohjois-Korea kutsui Trumpia ”ilmeisesti hulluksi” ja ”höppänäksi” ja Trump Kimiä ”pieneksi rakettimieheksi”. Johtajien välinen aito luottamus lienee lähellä nollaa. Sopuun heitä ajaa vain se, jos heidän henkilökohtaiset ja samalla heidän johtamiensa maiden edut riittävästi osuvat yksiin.