Saksan liittokanslerin Angela Merkelin suosio luisuu jyrkkää alamäkeä. Suuren koalition johtaja yrittää vältellä konflikteja, ja vaikeat poliittiset päätökset jäävät tekemättä.
Saksan ensimmäiselle naisliittokanslerille Angela Merkelille, 52, viimeinen vuosi on ollut nousujen ja laskujen vuoristorataa. Hänen johtamansa kristillisdemokraattinen CDU ja sen baijerilainen sisarpuolue CSU lähtivät viime vuoden toukokuussa kohti liittopäivävaaleja huimassa nosteessa. Syyskuun vaaleihin mennessä Merkelin joukot onnistuivat kadottamaan etumatkansa sosiaalidemokraatteihin lähes kokonaan. Tasaisen vaalituloksen ja sitkaiden neuvottelujen jälkeen Saksaan saatiin kuitenkin marraskuussa suureksi koalitioksi nimetty hallitus, jossa mukana ovat sekä CDU/CSU että SPD. Sen johtoon nousi Merkel.
Merkel sai työhönsä hämmästyttävän hyvän startin. Hän onnistui luomaan itsestään uskottavan kuvan sekä kotimaassa että ulkomaanvierailuilla. Kun Merkel oli ollut liittokanslerina sata päivää, hän sai mielipidemittauksissa korkeammat suosioluvut kuin yksikään liittokansleri ennen häntä. Alamaissa ollut kuluttajien luottamuskin vahvistui, kysyntä vilkastui ja Saksassa alettiin puhua talouden Merkel-tekijästä.
Sen jälkeen tuuli on kääntynyt. Tuoreet mielipidemittaukset näyttävät Merkelille toinen toistaan ikävämpiä tuloksia: CDU/CSU:n kannatus on pudonnut vaaleista jo neljä prosenttiyksikköä ja on enää 31 prosenttia. Vain 22 prosenttia kansasta on tyytyväinen hallituskoalition työhön. Merkel itsekin on pudonnut Saksan suosituimman poliitikon paikalta. Edes saksalaisten hetkellinen ilo odotettua paremmasta menestyksestä jalkapallon MM-kisoissa ei ole satanut Merkelin laariin.
Merkelin hallituksen ongelmaksi nähtiin alusta pitäen kahden poliittisen linjan sulauttaminen toimivaksi ohjelmaksi. Merkelin tasapainoilu kahden linjan välillä on johtanut varovaisuuteen ja ristiriitaisten, mutta ilmeisen tarpeellisten päätösten välttelyyn.
Merkelin koalitio on tosin tehnyt joitakin koviakin päätöksiä. Se päätti nostaa ensi vuoden alusta lukien arvonlisäveroa kolme prosenttiyksikköä, jotta valtiontalouden vuosia jatkunut vaje saataisiin kuriin. Päätös nostanee hintoja, mikä tietenkään ei ole äänestäjien mieleen. Merkelin omassa puolueessa on petytty erityisesti siihen, ettei liittokansleri ole pannut liikkeelle lupailemaansa suurta veroremonttia.
Viime aikojen kiperin kysymys Merkelin koalitiolle on ollut terveydenhuoltojärjestelmän rahoitusuudistus. Kalliiksi tulevan järjestelmän virtaviivaistamisesta saatiin riitojen jälkeen lopulta nahkapäätös: peruskorjauksen sijasta työnantajien sairausvakuutusmaksua päätettiin nostaa 0,5 prosenttiyksikköä.
Ei ole mikään yllätys, ettei Merkel kerää suosionosoituksia SPD:ssä. Hänen kannaltaan pahempaa kuitenkin on, että myös omat joukot ovat alkaneet hermostua puolueen putoaviin suosiolukemiin ja koalition vaatimattomiin aikaansaannoksiin. Kireyttä lisää se, että edessä on kahdetkin osavaltiovaalit, toiset Berliinissä ja toiset Mecklenburg-Etupommerissa.
Saksa elää nyt etsikkoaikaansa, jolloin sillä voisi olla mahdollisuus jättää taakseen pitkä heikon kasvun kausi. Edelleenkin saksalaisyritysten luottamus tulevaisuuteen on varsin korkealla. Myös Euroopan johdossa olisi paikka suunnannäyttäjälle, etenkin kun Saksasta tulossa ensi vuoden alussa EU:n puheenjohtajamaa. Juuri nyt voi kuitenkin perustellusti epäillä, onko Merkelistä Saksan uuden nousun takuuhenkilöksi.