Angela Merkel teki hattutempun: hänet valittiin liittokansleriksi kolmannen kerran. Saksan suuren koalition kovin urakka on luopua ydinvoimasta vuoteen 2020 mennessä.
Merkel, Merkel ja vielä kolmannen kerran Merkel.
Saksan liittokansleriksi tiistaina jo kolmannen kerran peräkkäin liittopäivillä valittu Angela Merkel nousee viimeistään nyt Saksan politiikan kaikkein raskaimpaan sarjaan.
Merkelin edellä ovat neljästi liittokanslerina olleet Konrad Adenauer ja Helmut Kohl. Merkel on samalla Euroopan vaikutusvaltaisin poliitikko. 59 vuoden ikä ei estä häntä hakemasta uuttakin jatkokautta.
Vaikka Merkel on tullut vallan vuosinaan tutuksi, hän on pysynyt suurena arvoituksena. Merkel on henkilönä vaatimaton, hänen profiilinsa on matala eikä hän ole poliitikkona mikään kansanvillitsijä.
Arvostelijat sanovatkin, ettei Merkel ole tehnyt liittokanslerina mitään erityistä. Merkelin demariedeltäjä Gerhard Schröder ajoi kaudellaan läpi merkittävät uudistukset, joiden ansiosta Saksan talous on muuhun Eurooppaan nähden huippukunnossa.
Vaalivoitot todistavat kuitenkin, että Merkelin menestys ei voi levätä tyhjän päällä.
Merkelin toisen kanslerikauden merkittävin suoritus oli se, että Euroopan unioni selviytyi finanssikriisistä. Saksan johdolla eteläisiä kriisimaita autettiin pahimman yli, mutta samalla pidettiin kiinni talouskurista.
Kristillisdemokraatit jäivät syksyn vaaleissa viiden paikan päähän ehdottomasta enemmistöstä. Koska CDU/CSU:n hallituskumppani vapaat demokraatit jäi äänikynnyksen alle, Merkelin vaihtoehdot olivat joko suuri koalitio demarien kanssa tai uudet vaalit.
Hallitussopu löytyi Saksan sodanjälkeisen historian pisimpien hallitusneuvottelujen jälkeen. Se otti tiukoille etenkin demareilla, jotka veivät hallitusratkaisun lopulta jäsenäänestykseen. SPD muistaa edellisen suuren koalition, jonka perään demarien vaalimenestys putosi 2009 ennätyksellisen alas.
Hallituskumppanien epäluottamuksesta kertoo jotakin se, että hallitusohjelmassa on peräti 185 sivua. Yhteiselo voi osoittautua nytkin vaikeaksi. Parlamentarismin kannalta on pulma, että oppositio on poikkeuksellisen pieni.
Hallitusratkaisu nytkäyttää Saksaa pari piirua vasemmalle. Demarien sitkeästi vaatima vähimmäispalkka tulee voimaan 2015.
Demariministerit ovat selvässä vähemmistössä, mutta vastineeksi SDP sai raskaita ministerisalkkuja.
Hallituksen suurin sisäpoliittinen haaste on panna toimeen Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen tehty täyskäännösmäinen päätös luopua ydinvoimasta vuoteen 2020 mennessä.
Saksan EU-politiikan kannalta tärkeimmät ministerisalkut ovat tutuissa käsissä. Merkelin lisäksi tehtävässään jatkaa 71-vuotias valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble. Ulkoministeriksi palasi oppositiotauon jälkeen SPD:n Frank-Walter Steinmeier.
Suurin mielenkiinto kohdistuu Saksan ensimmäiseen naispuolustusministeriin Ursula von der Leyeniin. Hänestä veikkaillaan Merkelin seuraajaa CDU:n johtajana. Ala-Saksin entisen pääministerin tyttärenä hän oli silloisen Länsi-Saksan terroriuhan takia pitkään poliisin suojelussa ja asui Lontoossa salanimellä Rose Ladson.