On paljon mahdollista, että syyskuuksi aikaistettujen liittopäivävaalien myötä Saksassa tehdään historiaa kahdella tavalla: maan tärkeimpään poliittiseen virkaan nousee ensimmäisen kerran nainen, ja samalla liittokanslerin virka menee ensimmäisen kerran entisen Itä-Saksan puolella syntyneelle henkilölle.
Saksan kristillisdemokraatit (CDU/CSU) ovat valinneet Angela Merkelin liittokansleriehdokkaakseen. Tuo päätös oli odotettu, mutta yhtä kaikki se on merkittävä. Jos puolueiden voimasuhteissa ei tapahdu syksyyn mennessä todella suuria muutoksia, Merkel on vääjäämättä nousemassa Saksan johtoon sosiaalidemokraattien Gerhard Schröderin jälkeen.
Ensin tosin pitää käydä vaalit, ja Schröder on hyvä yllättämään. Merkelin heikko kohta on hänen valju imagonsa. Vaalien aikaistus vuodella oli odottamaton veto, jonka toteutus vaatii perustuslain pykälien luovaa tulkintaa. Saksa on kuitenkin nyt siinä jamassa, että nopeutetut vaalit ovat itse asiassa kaikkien etu, olipa voittaja tai häviäjä kuka tahansa.
Edellisiin vaaleihin kristillisdemokraatit lähtivät kahdella kärjellä. Merkel oli puolueen keulakuva, mutta baijerilainen Edmund Stoiber liittokansleriehdokas. Schröder voitti silloin täpärästi, mutta nyt lähtökohta on toinen. Vahva oikeisto-oppositio on ainakin näennäisen yhtenäisenä Merkelin takana.
Merkel olisi mahdollisen voittonsa jälkeen selvästi vahvempi kuin Schröder on nyt, sillä kristillisdemokraatit ovat jyränneet myös viimeaikaisissa osavaltiovaaleissa. Vallanvaihdos merkitsisi uusia aikoja koko eurooppalaiseen politiikkaan. Nyt vahvat akselit Berliinistä Moskovaan ja Pariisiin menettäisivät merkitystään, ja vastapainoksi side Washingtoniin George W. Bushin hallintoon vahvistuisi.
Kun koko EU on nyt syvässä kriisissä, Saksan rooli Euroopassa vaalien jälkeen on kirjoittamaton lehti. Suurin haaste Merkelillä olisi kuitenkin edessään Saksan sisä- ja etenkin talouspolitiikassa. Euroopan entinen veturi piiputtaa pahasti.
Merkelin olisi pakko pyrkiä tekemään isoja sisäisiä remontteja, joista monet äänestäjät eivät kuitenkaan todennäköisesti pitäisi. Kun vaalipäivä syyskuussa koittaa, tämä saattaa olla vaikea yhtälö. Äänestäjien tyytymättömyys nykyiseen tilanteeseen Saksassa saattaa myös odottamattomalla tavalla kanavoitua kohti puoluekentän vasenta tai oikeaa äärilaitaa.
Valtapuolueen mahdollinen vaihtuminen ei vielä ole tae siitä, että Saksan ongelmat olisivat entistä lähempänä ratkaisuja.
paakirjoitus@kaleva.fi