Tyypillisin Meritullin asukas on sinkku tai seniori, joka asuu kaksiossa. Vaikka Kauppatorin vieressä toteutuu todellinen asumisen unelma - veden äärellä ydinkeskustassa - alue ei sittenkään vetänyt lapsiperheitä siihen malliin, kuin kaupunki alunperin kaavaili.
Piipahdus Meritullissa tavallisena arkipäivänä vahvistaa käsityksen; koko alueella ei näy kuin yksi lapsi äiteineen ja hekin paljastuvat kuopiolaisiksi. Pihan leikkivälineet ovat jään peitossa, eikä lumihanki ole käytöstä tamppautunut, vaikka edellisestä lumisateesta on monta päivää.
Lapsiperheille Meritullin asunnot ovat liian pieniä ja liian kalliita. Yli puolet asunnoista on kaksioita ja omistusasuntojen neliöhinnat korkotuettuja omistusasuntoja lukuunottamatta oululaisittain korkeita.
Sijoittajat
etunenässä
Talojen valmistumisaikoihin (1997-2001) neliöhinnat vaihtelivat paikasta, kerroksesta, maisemasta ja rahoitusmuodosta riippuen noin 1 450 eurosta (8 595 markkaa) lähes 3 100 euroon (18 850 markkaa) neliöltä. Silloisessa hintatasossa jo yli 10 000 markan (1 680 euroa) ylitys tuntui hurjalta, nyt se hädin tuskin vastaa vanhojen kerrostalojen keskineliöhintaa (1 460 euroa) koko kaupungissa.
"Tuottajat lähtivät markkinoimaan asuntoja pitkälti sijoittajille", kommentoi Meritullin suunnittelu- ja rakentamisprosessia läheltä seurannut Oulun asuntotoimen päällikkö Kaija Puhakka.
Edullisimmat, korkotuetut omistusasunnotkaan eivät olleet ongelmattomia, sillä niissä jäi mahdollisuus keinotteluun tai ensimmäisten omistajien nopeisiin pikavoittoihin.
"Tähän on vaikea puuttua. Esimerkiksi Helsingin Hitas-malli on kankea ja Oulun asuntomarkkinoille liian jäykkä", huomauttaa Puhakka.
Kaksiota suuremmista omistusasunnoista valtaosa on myyty keski-ikäisille ja vanhemmille pariskunnille, joiden lapset on jo muuttaneet kotoa. Keskimäärin Meritullissa on asuntoa kohden 1,5 asukasta.
Vuokratalossa eniten lapsia
Yksi syy lapsiperheiden vähäisyyteen Meritullissa on myös se, että samaan aikaan alueen valmistumisen kanssa kaupungin omakotitonttien tarjonta kasvoi, muistuttaa Puhakka. Toisaalta lapsiperheet eivät välttämättä edes halua asua keskustassa.
Lapsiperheitäkin Meritullissa toki on, eniten korttelin 41 tontilla Meritullinraitin ja Tervaraitin kulmassa. Talossa on vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja, joista yli puolet on kolmioita ja neliöitä. Muissa vuokrataloissa yksiöiden ja kaksioiden osuus on 70-80 prosenttia.
Naapurikorttelista puolestaan löytyy talo, jossa ei ole ainuttakaan lasta. Syy saattaa löytyä esimerkiksi siitä, että talossa on paljon sijoitusasuntoja. Puhakka kertoo rakennuksen olleen ensimmäinen alueelle valmistunut korkotukilainoitteinen omistusasuntokohde, jossa oli hinta-laatuvalvonta. Hintavalvonnan ansiosta kohteen asunnot olivat alueen asunnoista edullisimpia. Asuntoja saattoi ostaa myös ilman korkotukea, jolloin ei ollut myöskään omaisuus- eikä tulorajoja.
"Valistuneet sijoittajat osasivat ostaa asuntoja tästä talosta, jossa on helpoin saada nopeat arvonnousutuotot."
Paljon eri rahoitusmuotoja
Meritullin asunnoissa on harvinaisen paljon eri hallinta- ja rahoitusmuotoja, mikä selvästi vaikuttaa siihen, ketä minnekin muuttaa. Samassa korttelissa "lapsettoman" talon kanssa on vapaarahoitteinen omistusasuntotalo, joka on houkutellut poikkeuksellisen paljon yli 70-vuotiaita.
"Talossa on kaksioita ja kolmioita, jotka eivät ole erityisen isoja luksusasuntoja vaan peruskerrostaloasumista. Tämä nähtävästi houkutteli iäkkäitä ostajia", arvioi Puhakka.
Meritullin nuorimmat asukkaat löytyvät Aleksanterinkadun ja Saaristonkadun kulmassa olevasta talosta. Talossa on pieniä, vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja, joiden varustetaso on hyvä. Muun muassa autopaikka löytyy hallista seinän takaa. Nämä asunnot kiinnostavat nuoria, joille asunnon keskeinen sijainti on tärkeää ja jotka ovat valmiita siitä maksamaan.
Asuntojen vuokrataso on korkea, mikä edesauttaa etsimään nopeasti uutta asuntoa.
Meritullin vaiheista on ilmestynyt raportti, johon voi tutustua esimerkiksi internetin kautta osoitteessa:
http://www.oulu.ouka.fi/tekninen/
pinnalla/index.htm
