Merimetso on ollut vilkkaan keskustelun kohteena kesästä alkaen. Lähtölaukaus oli Ahvenanmaan maakuntahallituksen päätös sallia merimetson metsästys elokuun alusta tammikuun loppuun. Lajia saavat ampua kaikki, joilla on metsästysoikeus ja voimassa oleva metsästyskortti.
Manner-Suomessa merimetsot ovat rauhoitettuja, mikä ei kuitenkaan ole estänyt jokakesäistä ja suurimittaista pesien vainoamista. Viime kesänä tuhottiin noin 2 700 pesää, joista arvioitiin hävitetyn lähes kymmenentuhatta munaa ja poikasta. Merimetsoyhdyskunnista joka kolmas joutui tuhon kohteeksi.
Tänä vuonna Suomen merialueiden merimetson pesimäkannan koko arvioitiin noin 16 000 pariksi, missä on kasvua 26 prosenttia vuoteen 2008 verrattuna. Oulun näkökulmasta kiintoisaa oli, että viime kesänä Perämerelle syntyi kaksi uutta yhdyskuntaa.
Merimetso mainitaan myös istuvan hallituksen hallitusohjelmassa lauseen verran: "Sallitaan merimetsojen kannan kasvun rajoittaminen erityisillä ongelma-alueilla." Näitä erityisiä ongelmia merimetso aiheuttaa kalastajille ja kalankasvattajille. Kunnollista tutkimustietoa vahinkojen laadusta ja määrästä ei kuitenkaan ole.
Kalastajat kertovat, kuinka merimetsot käyvät repimässä verkkoja ja tärvelemässä verkkoihin jääneitä kaloja syömällä niistä vain osan. Yksittäisiä havaintoja ei pidä vähätellä, mutta ne eivät myöskään riitä todisteiksi, jotka oikeuttaisivat sallimaan metsästyksen laajoilla alueilla.
Merimetson ravinto on sekin ollut kiistan kohteena. Linnun epäillään syövän arvokalaa, mutta pääosa tutkimuksista osoittaa toista. Suomessa tehdyissä selvityksissä kaksi kolmasosaa pesimäajan kalaravinnosta on ollut särkeä ja kivinilkkaa.
Toisaalta tällä viikolla julkaistiin uusi ravintoselvitys, jonka mukaan Saaristomeren merimetsojen ruokalistalla ahven ja kuha voivat olla runsaita. Selvityksen mukaan yleisimpiä saalislajeja olivat kullakin alueella runsaslukuisimmat kalalajit, mikä ei ole kovin yllättävä havainto.
Sanomalehti Länsi-Suomi puolestaan julkaisi syksyllä lajia puolustavan arvion, jonka mukaan Suomen merimetsot nostavat kalan muodossa Itämerestä kahdeksassa kuukaudessa 30 tonnia fosforia. Ne siis poistavat roskakalaa. Sitä, kuinka suuri osa ravinteista päätyy takaisin mereen, ei kuitenkaan ole tutkittu. Paljon olisi siis selvitettävää ennen kuin hallitusohjelman pykälä voidaan hyvällä syyllä ottaa käyttöön.
Ahvenanmaan merimetsojahtiin on syytä vielä palata. Siinä ei nimittäin ole juurikaan järkeä. Itämeren vihattu merimetso on sinensis-alalajia, joka pesii laajalti Itämerellä. Tämän alalajin linnut muuttavat talveksi Etelä- tai Keski-Eurooppaan, leutoina talvina voi riittää siirtyminen Itämeren eteläosiin. Muutto huipentuu elokuussa ja syyskuun alussa ja päättyy loka-marraskuussa.
Ahvenanmaalla voi kuitenkin ampua merimetsoja talvellakin, ja niitä myös siellä talvehtii muutama tuhat yksilöä. Ne eivät kuitenkaan ole Itämerellä pesiviä lintuja, vaan kokonaan toista carbo-alalajia. Carbo-merimetsot muuttavat keväisin ja syksyin Suomen yli pesimään Jäämeren rannalle. Oulun seudulla keväisin nähtävät, mantereelle suuntaavat merimetsoparvet ovat juuri tätä pohjoista alalajia.
Jäämerellä pesivien lintujen ampuminen Ahvenanmaan talvessa ei taatusti vähennä merimetson kesällä Etelä-Suomessa aikaansaamia syntejä - olivat ne sitten todellisia tai kuviteltuja.
pekka.rahko@kaleva.fi