Perämeren merimetsokanta on voimakkaassa kasvussa. Ulkokrunnin pohjoispuolisella Pohjanletolla pesivästä yhdyskunnasta laskettiin kuluneena kesänä 133 paria, kun pesijöitä on aiemmin ollut 30-40 paria.
Suunnittelija Jorma Pessa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta arvelee äkillisen kannan kolminkertaistumisen taustalla olevan uusien lintujen saapuminen Perämerelle etelämpää Itämereltä. "Toki merimetsot aika hyvin pesinnöissäänkin onnistuvat, mutta kyllä näin nopea kasvu johtuu siitä, että yhdyskuntiin tulee uusia pesimäikäisiä lintuja."
Pessan mukaan Perämeri on merimetsolle hyvä pesimäympäristö. "Kivikkoluotoja on pesimäpaikoiksi kohtalaisen paljon tarjolla ja pikkukalaa on riittävästi."
Merimetson pesintä todettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1996 Suomenlahdella. Perämerelle laji kotiutui vuonna 2000.
Pessa ei osaa arvioida, kuinka paljon merimetsoja Perämerelle mahtuu, mutta olettaa pesäpaikkojen määrän muodostuvan rajoittavaksi tekijäksi. "Ravinnosta tuskin tulee pulaa, kun laji syö pikkukaloja, joita meidän matalikoillamme riittää."
Tehokas lisääntyjä
Suomen merialueilla pesi tänä kesänä lähes 3 000 merimetsoparia 21 yhdyskunnassa. Kanta vahvistui noin 80 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.
"Ei merimetson kannankasvua juuri mikään rajoita", lausuu ylitarkastaja Timo Asanti Suomen ympäristökeskuksesta. "Kun ravintoa on riittävästi ja siihen yhdistyvät potentiaalisesti hyvät pesimäpaikat, ei mikään ole esteenä."
"Laji saapuu varhain keväällä ja viihtyy meillä pitkälle syksyyn. Poikasten kehittyminen on isoksi linnuksi nopeaa", Asanti luettelee merimetson valttikortteja.
Suomen ympäristökeskuksessa on seurattu lajin levittäytymistä Suomeen alusta saakka. Muutama vuosi sitten tutkijat haarukoivat kannan kooksi vuonna 2015 nykyisellä kasvuvauhdilla 10 000-15 000 pesivää paria. "Mutta se on hatusta vedetty arvio", Asanti muistuttaa.
Yksi arvaamaton tekijä kannankehityksessä on pesijöiden mahdollinen siirtyminen sisävesille. "Meillä on isoja järviä, joissa on sopivia saaria ja rantakaistaleita. Muutolla lajia on eksynyt jo muun muassa Päijänteelle ja Tampereen Pyhäjärvelle", sanoo Asanti ja pitää täysin mahdollisena merimetsojen leviämistä myös järville, pohjoisessakin esimerkiksi Oulujärvelle.
Vainoa esiintyy
Kaikki eivät ole ilahtuneet saariston uudesta asukkaasta, merimetson pelätään muun muassa syövän arvokalat merestä. Kateus ei ole jäänyt pelkästään ajatuksen asteelle, peräti kolmasosassa Suomen merimetsoyhdyskunnista on käyty tihutöissä.
Suomen ympäristökeskuksessa on tutkittu merimetson ravinnonkäyttöä, ja Asanti rauhoittelee kateellisia. "90-prosenttisesti ravinto koostuu särjistä, ahvenista ja kivinilkasta", Asanti sanoo. Arvokaloista merimetson ruokalistalta on löytynyt silakkaa ja kuhaa, joiden osuus löydetyistä kaloista jää yhteenlaskettuna yhdeksään prosenttiin.
Tutkijoita kiinnostaa myös uustulokkaan vaikutus muihin saaristolintuihin. Tammisaaressa seuratulla luodolla merimetso sivuutti räyskän pesimälajistosta, mutta haahkat ja harmaalokit pesivät luodolla edelleen.
"Nyt uusina lajeina ruokki ja riskilä ovat tulleet uusiksi pesijöiksi tälle parin hehtaarin luodolle", Asanti selvittää. Tutkijoiden käsityksen mukaan muut lajit hyötyvät pesiään puolustavista merimetsoista. "Aikuiset merimetsot ovat kookkaita ja isolla nokallaan ne pitävät jopa minkin loitolla."
Puusto kärsii
Toinen merimetson synti on puuston ja kasvillisuuden tuhoaminen ulosteilla. Suurina yhdyskuntina pesivät linnut saavat aikaan melkoisen siivon ja puupesinnöistä seuraa säännönmukaisesti puuston kuoleminen.
"Myös se kasvillisuus, mistä pesän rakennusmateriaali otetaan, kärsii. Esimerkiksi saariston katajaa käytetään aika paljon", Asanti selvittää. Suomessa toistaiseksi vain muutamalla saarella merimetsot pesivät puussa.
Perämerellä puustokuolemia ei ole todettu. "Merimetsot pesivät täällä puuttomilla luodoilla, joilla kasvaa vain ruohoja ja heiniä", Jorma Pessa sanoo.
Haitan odotetaan jäävän satunnaisiksi, sillä yhdyskunnat ovat keskimäärin 15 kilometrin päässä toisistaan. Niillä on omat, erilliset ruokailualueet, joten kovin lähekkäin ei yhdyskuntia muodostu. Tällä hetkellä lyhin välimatka kahden kolonian välillä on viisi kilometriä.
Lisäksi merimetso on pesimäaikaan arka lintu, joka välttää ihmisasutusta ja vilkkaita veneväyliä. Siitä ei siis ole tulossa joka luodon valtaavaa asukkia.