Liikenne pohjoisilla merialueilla joutuu ahtaalle, jos EU:n rikkidirektiivi tulee voimaan. EU:n rikkidirektiiviin ollaan sisällyttämässä kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n velvoitetta, joka määrää alentamaan laivaliikenteessä käytetyn polttoaineen rikkipitoisuuden 0,1 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä.
Teollisuudelle se merkitsee miljardin euron vuotuista lisälaskua. Merirahti kallistuu päätöksen seurauksena jopa 30-50 prosenttia. Tilanne on onneton, sillä Suomen tuonti ja vienti on pitkälle riippuvainen nimenomaan merikuljetuksista.
Suomi on kuin saari, tänne pääse vain meriteitse. Logistiikasta aiheutuvat kustannukset ovat sijainnin takia muutenkin kalliit, joten lisälasku vain kiristää Suomen kilpailuolosuhteita maailmanmarkkinoilla.
Erityisen ongelmallista tämä on Pohjois-Suomen kannalta. Jos meriliikenne kallistuu nykyisestä on selvää, että ainakin osa rahdista siirtyy maalle.
Pohjois-Suomen teollisuuden kannalta tilannetta huonontaa se, että Pohjanmaan radan kunnostus on rahavaikeuksissa, kun määrärahoista joudutaan kinastelemaan joka vuosi erikseen. Rautatien huonon kunnon takia pohjoisen logistinen asema on jo olennaisesti heikentynyt, ja rahtiliikennettä on jouduttu siirtämään kumipyörille.
IMO on luokitellut pohjoisilla alueilla Itämeren, Pohjanmeren ja Englannin kanaalin erityisen herkäksi merialueeksi. Totta on, että Itämeri on pahoin saastunut, mutta niin on Välimerikin. Luontevalta tuntuisi, että Koillisväylän arktisesti herkällä alueella saisi käyttää vain vähärikkisiä polttoaineita.
Venäjällä ympäristöarvot eivät ole korkeassa kurssissa, eikä se ole ratifioinut IMO:n sopimusta. Venäläistankkerit saavat vastaisuudessakin seilata Itämerellä täysin rauhassa vahvassa rikissä. IMO:n ympäristönsuojelullinen tavoite vesittyy myös Suomessa, kun rahti siirtyy saastuttavaan rekkaliikenteeseen.
EU-komissio on ollut haluton kuulemaan Suomen huolta asiassa. Katseet kääntyvät liikennekomissaari Siim Kallasiin, jolta olettaisi heltyvän ymmärrystä pohjoiselle meriliikenteelle.
Pahin virhe tapahtui kuitenkin jo kaksi vuotta sitten, kun IMO:n sopimus hyväksyttiin. Kukaan ei tunnu tietävän, miksi edunvalvonta petti tässä kohtaa. Virhe tapahtui myös siinä, että EU ei tavanomaiseen tapaan tehnyt direktiivimuutoksen vaikutusarviota etukäteen. Laskelmia on ryhdytty tekemään vasta jälkikäteen.
Pohjoisia alueita koskeva laivaliikenteen polttoainevaatimusten kiristäminen vääristää kilpailua EU:n alueella. Se sotii pahasti myös EU:n yhteismarkkinoiden ideaa vastaan. Tilanne olisi hyväksyttävä vain, jos vaatimus tulisi voimaan koko EU:n alueella.
Vetoomukset ovat tässä vaiheessa jo pahasti myöhässä, mutta niin kauan pitää yrittää, kun lopullista päätöstä ei ole tehty. Jos mikään muu ei auta, niin pääministeri Mari Kiviniemen (kesk.) pitää lyödä nyrkkiä pöytään EU-neuvoston kokouksessa ja sanoa, että tämä ei käy Suomelle.