Me­ri­lei­jo­nat vetävät tu­ris­te­ja

Metelin kuulee jo korttelien päähän, mutta haju iskee vasten kasvoja vasta paljon lähempänä. San Franciscon Wisherman´s Wharf -sataman altaan keskellä elää satojen villien kalifornianmerileijonien yhdyskunta. Hyljeyhdyskunta ilmestyi satamaan vuoden 1989 maanjäristyksen jälkeen.

San Franciscon kalifornianmerileijonat elävät sulassa sovussa ihmisten kanssa keskellä kaupungin turistisatamaa. Ne ovat oppineet varomaan veneiden potkureita.
San Franciscon kalifornianmerileijonat elävät sulassa sovussa ihmisten kanssa keskellä kaupungin turistisatamaa. Ne ovat oppineet varomaan veneiden potkureita.

Metelin kuulee jo korttelien päähän, mutta haju iskee vasten kasvoja vasta paljon lähempänä. San Franciscon Wisherman´s Wharf -sataman altaan keskellä elää satojen villien kalifornianmerileijonien yhdyskunta.

Sulassa sovussa vesibussien, kalastajaveneiden ja rannikkovartioston valvonta-alusten laiturien välissä kelluvilla ponttooneilla köllöttää niin paljon merileijonia, että uusien on kiivettävä toistensa päälle noustessaan vedestä lepäämään. Parhaimmillaan talvisaikaan eläimiä lasketaan olevan jopa 900.

Kukaan ei tiedä, miksi hylkeisiin luettavat merileijonat tulivat asumaan San Franciscon satamaan. Ne vain alkoivat ilmestyä yksitellen Fisherman´s Wharfin turistisataman vesibussilaiturille numero 31 lokakuussa 1989 tapahtuneen maanjäristyksen jälkeen.

"Ensin tuli yksi ja se herätti lähinnä huolta, kuinka se oli tänne eksynyt", kertoo laiturin kirja- ja matkamuistokaupassa työskentelevä Patricia Cornell.

Hänen mukaansa ensimmäinen merileijona toi kuitenkin tullessaan pian pari muuta, ja jo muutamassa viikossa vesibussilaiturilla saattoi köllötellä parikymmentäkin merileijonaa.

"Niitä alkoi olla sen verran monta, että niistä yritettiin päästä eroon, koska laiturin käyttö alkoi vaikeutua", Cornell muistelee.

Häätöyritykset eivät kuitenkaan tuoneet tulosta. Vaikka merileijonat saatiin välillä peloteltua pois, ne palasivat kohta takaisin.

"Kukaan ei tiedä, liittyikö maanjäristys seurauksineen jollain tavalla niiden tuloon vai oliko syy yksinomaan sinä vuonna San Franciscon lahdella vallinnut poikkeuksellisen runsas sillivuosi. Jo kolmessa kuukaudessa merileijonayhdyskunta oli kasvanut satoihin yksilöihin, eikä silloisille laitureille olisi yksinkertaisesti enää mahtunut niitä enempää", Cornell jatkaa.

Maanjäristyksen romautettua väliaikaisesti San Franciscon turistibisneksen kaupunki pyörsi kantansa merileijonien karkottamisesta. Kaupunki päätti, että merileijonat saisivat jäädä, koska niistä oli tulossa uusi matkailijavetonaula.

Vesibussit siirrettiin lopullisesti muualle laiturista 31. Kävelysilta maihin otettiin pois, jotta merileijonat saisivat olla rauhassa.

"Tosiasiassa kelluvat laiturit piti pian vaihtaa uusiin, koska alkuperäiset eivät jaksaneet kannattaa eläinten painoa", Cornell muistelee.

"Parissakymmenessä vuodessa hylkeiden käyttämät laituriponttonit on uusittu moneen kertaan, koska kulutus on niin kovaa ja hylkeiden ulosteet syövät rakenteita", hän jatkaa.

Fisherman´s Wharfin merileijonat on sittemmin otettu Yhdysvaltain ympäristöviranomaisten suojeluun ja niiden hyvinvointia tarkkaillaan jatkuvasti.

Merileijonia ei ruokita, vaan ne hankkivat ruokansa merestä. Ainoa kontakti ihmisiin on se, että ne sattuvat asumaan keskellä miljoonakaupungin satamaa.

"Nämähän ovat melkein kaikki uroksia", Patricia Cornell tähdentää.

"Naaraat elävät viitisensataa kilometriä etelämpänä Channel Islandsin saarilla. Urokset lähtevät sinne vain kesäisin parittelemaan ja palaavat sitten takaisin", Cornell selvittää.

"Heinäkuussa täällä onkin aika tyhjää, melkein kaikki merileijonat ovat etelässä kosiomatkalla, mutta sitten ne taas palaavat ja tuovat uuden sukupolven tullessaan", Patricia Cornell naurahtaa.