Satamatarkastajien kansainvälinen järjestö äänestää joka vuosi puoliksi leikillään "Vuoden ruosteämpärin" eli kaikkein merikelvottomimman rahtilaivan. Viime vuonna kaksi ensimmäistä sijaa menivät Kambodzhaan rekisteröidyille aluksille.
Espanjan rannikolla katkennut öljytankkeri Prestige ei päässyt mainitussa äänestyksessä aivan kärkeen, vaikka siitäkin oli olemassa hälyttäviä satamaraportteja. Maailman meriä seilaa epälukuinen määrä Prestigen kaltaisia purkkeja, jotka hajoavat kuin tulitikkutalo karilleajon tai kovan merenkäynnin seurauksena.
Länsimaiset varustamot eivät ole enää kymmeneen vuoteen ottaneet laivueisiinsa yksirunkoisia rahtilaivoja. Vanhoja laivoja on myyty Kambodzhan kaltaisille maille, jotka pitävät niitä vesillä niin kauan kuin ne pysyvät pinnalla.
Kaikki heikkokuntoiset alukset eivät silti purjehdi kolmannen maailman vesillä, vaan niitä käytetään rahtikuljetuksiin myös Itämerellä ja Atlantilla. Tässä on kyse mahdollisimman alastomasta bisneksestä: mitä vanhempi alus, sitä halvemmat kuljetuskustannukset.
Suomalaisilla on kaikki syy olla huolissaan, sillä iso osa maailman öljykuljetuksista kulkee maamme lähivesien kautta. Venäjän öljynvienti Itämeren satamien kautta on vajaassa kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut. Venäjä on jo maailman toiseksi suurin öljynviejä Saudi-Arabian jälkeen ja tahti näyttää vain kiihtyvän. Primorskiin (Koivistolle) rakennetaan öljysatamaa, jonka kapasitetti tulee olemaan jo alkuvaiheessa 12 miljoonaa tonnia. Se merkitsee yhtä Prestige-tankkerin suuruista lastia päivässä.
Galician rannikon öljyturma olisi aivan hyvin voinut sattua Itämerellä, jolloin vahingot olisivat olleet vielä vakavammat kuin Espanjan vesillä, sillä Itämeri on valtameriin verrattuna hyvin matala.
EU on nyt ryhdistäytymässä Espanjan öljyturman jälkiaallokossa. Kaikkien vaarallisimmista aluksista laadittiin pikapikaa "musta lista" ja yksirunkoiset alukset ollaan kieltämässä nopeutetussa aikataulussa. Alun alkaen yksirunkoisille oli luvassa armonaikaa vuoteen 2005 saakka.
Tiukatkaan säännökset EU-maiden kesken eivät auta, jos EU:n ulkopuoliset maat jatkavat vanhaan malliin. Viro on jo ehtinyt ilmoittaa, että yksirunkoisten alusten välitön kieltäminen merkitsisi sille isoja tulonmenetyksiä, sillä kuljetukset siirtyisivät Venäjän satamiin.
Venäjä puolestaan ei ole edes hakenut EU:n jäsenyyttä, joten sen saaminen yhteiseen rintamaan voi olla työn takana. Venäläisöljyä kuljettavista aluksista yli puolet on yhä yksirunkoisia.
EU:lla on tosin omassa toiminnassakin yllin kyllin tekemistä, sillä EU-maiden satamissa vierailevista aluksista tarkastetaan parhaassakin tapauksessa vain joka neljäs. Näin harvaan verkkoon tarttuvat vain kaikkein huono-onnisimmat. Mustien listojen laatiminen jää pelkäksi omantunnon lepyttelemiseksi
Aikaisemmista öljyonnettomuuksista on tullut tutuksi, että uutisvirtaa seuraa vana lupauksia tiukemmista säännöistä. Niistä vain osa siirtyy sääntöpapereille ja niidenkin noudattamista valvotaan puolitehoisesti. Sitä mukaa kuin öljy katoaa vesimassoihin, häviää myös politiikkojen mielenkiinto aihepiiriä kohtaan.