Iso koukkunokka vain vilahtaa, kun merikotka peruuttaa lähestyvää ihmisjoukkoa piiloon hirsisen mökin suojaan.
"Ujous on hyvä merkki", tulkitsee Oulun yliopiston eläinmuseon intendentti Risto Tornberg tyytyväisenä petolinnun käyttäytymistä.
Muhokselta viime sunnuntaina jalkamiehenä löytynyt merikotka on tuotu yliopistolle eläintarhaan elpymään. Kodikseen lintu on saanut vanhan karhulle rakennetun kopin, jonka päädyssä lukee suurin kirjaimin "Kontion pesä".
Kotka oli Tornbergin mukaan löytöhetkellä pahasti nälkiintynyt ja vaisu, mutta muikku- ja kana-aterioiden vahvistamana se käyttäytyy nyt paljon luonteenomaisemmin.
Hoidokki on rengastettu viime kesänä Kuusamossa poikasena. Tornberg ihmettelee, miksi se ei ole lähtenyt muutolle, kuten nuorten merikotkien tapana on.
"Sitä on pidätellyt ehkä jokin ravintolähde, jonka turvin se on pysytellyt pitkään sisämaassa", hän pohtii.
"Olisiko tuo Oulujoen voimalaitoskanavilla yrittänyt saalistella", pohtii yli-intendentti Jouni Aspi. Merikotka on eläintarhalla harvinainen vieras. "Tämä on vasta toinen", laskee tutkimusteknikko Jari Ylönen. "Maakotka on paljon yleisempi", hän lisää.
Linnulla on kopistaan pääsy isoon häkkiin, jossa ei ole kattoa. Toiveissa on, että merikotka alkaa jaloitella, verytellä ja harjoitella siivilleen nousua. Lopulta se saa lentää tiehensä, kun parhaaksi katsoo.
"Siipien pitäisi olla ehjät", Aspi kertoo kuntokartoituksen tuloksen. Hänen mukaansa merikotkalla on hyvät mahdollisuudet toipua ja päästä takaisin luontoon normaaliin elämään.
Merikotkia on nykyään havaittu Perämerellä keskitalvellakin. Laji on oppinut käyttämään hyväksi kalamiesten avannoille jättämiä kaloja.
"Merikotka on hyvin monipuolinen peto, se syö kalaa, lintuja ja nisäkkäitä", Tornberg kertoo.
Seuraavaksi potilaalla on Aspin mukaan ruokalistalla ilvestä. Eläinmuseolle toimitetaan paljon kuolleita eläimiä, mutta lihoja ei näemmä aina tarvitse heittää roskiin.