Oulu
Oulun kaupunkialueella on tehty saukkohavaintoja sekä Merikosken voimalaitoksen kanavassa että Sanginjoessa.
"Merikoski saattaa kuulua saukkojen reviiriin. Ne uivat pitkiä, kymmenien kilometrien reittejä, ja Merikoski voi olla reitin varrella", konservaattori Eero Lindgren Oulun yliopisto eläinmuseosta arvelee.
Talvisin saukot hakeutuvat suliin, virtaaviin vesiin, ja silloin niitä saattaa nähdä useammin voimalaitoksen liepeillä. Sanginjoki on Lindgrenin mukaan takuuvarma saukkopaikka.
Intendentti Elina Torvinen Ranuan eläinpuistosta arvelee saukkojen tulleen Ouluun jokivartta pitkin.
"Saukot ovat virtaavien vesistöjen asukkaita. Ne liikkuvat jokivarsilla ja ovat uteliaina elukoina ajautuneet kaupunkiin. Joku on voinut tulla kalan perässä, tai itsenäistä elämää opetteleva nuori yksilö vain ajautuu sinne", Elina Torvinen arvioi Oulun kaupunkisaukkojen liikkeitä.
Liikkeellä yöaikaan
Saukko kuuluu alkuperäisiin Suomen lajeihin ja on levittäytynyt ympäri maata. Tosin lounaisrannikolla niitä tavataan heikommin kuin muualla.
Saukkoja on Suomessa arviolta 3 000-5 000. Pohjois-Suomen kanta on Elina Torvisen mukaan elpynyt lajin rauhoittamisen myötä.
"Ihmisten suhtautuminen saukkoon on muuttunut. Ennen siitä maksettiin jopa tapporahaa, mutta nyt laji halutaan säilyttää."
Vesipedot ovat yöeläimiä ja liikkuvat mieluiten iltaisin ja öisin. Talvisin ne liikkuvat paikasta toiseen, eivätkä syö yhtä paikkaa tyhjäksi.
"Pohjoisessa eläimistössä saukko on siitä erikoinen laji, että se voi lisääntyä mihin vuoden aikaan tahansa. Pennut pysyvät emonsa lähettyvillä niin pitkään, että ne ovat jo lähes emonsa kokoisia", Torvinen kertoo.
