Oulu Vuonna 1936 jäät lähtivät Oulujoesta vappuna. Jäidenlähtö oli tuohon aikaa komeaa katseltavaa ja varsinkin kuunneltavaa. Vapaana virtaava joki laittoi valtavat jäämassat liikkeelle ja tarjosi kaupunkilaisille huikean luonnonnäytelmän. Iltapäivällä kello 16 olivat jäät Kalevan lehtijutun mukaan irronneet kolmen kilometrin pituiselta alueelta Knuutilan talon yläpuolelta, josta ne soljuivat kohti Merikoskea.
"Jäiden menoa Merikosken läpi kesti noin puolitoista tuntia./—/ Veden paine tuli lopulta kuitenkin niin suureksi, että patojen täytyi murtua ja se tapahtuikin suurella ryskeellä. Aluksi avaantui Tuiran väylä ja kun se tapahtui, alkoi vesi luonnollisesti laskeentua. Tällä välin oli vesi peittänyt Lohipadonniemen melkein kokonaan ja Hupisaaret ikäänkuin upposivat veteen."
Pelkästään hurjaa katseltavaa jäiden sulaminen ei ollut, sillä se aiheutti tulvia ja katkaisi kulkuväyliä. Kaleva jatkaa: "Veden saartamiksi joutui silloin myöskin Autokahvilan alapuolella oleva bensiiniasema ja läheltä piti, ettei jo Autokahvilakin joutunut veden piirittämäksi. Vänmanin sillan veivät nyt jäät kokonaan mukaansa ja kaupungin satamakonttorin kohdalle syntyi laaja jääpalo, jota dynamiittipanoksilla oli rikottava ettei vesi sen vaikutuksesta pääse nousemaan kaupungille."
Kaksitoista vuotta myöhemmin Merikosken voimalaitos aloitti toimintansa ja jäidenlähtö muuttui rauhalliseksi ja hiljaiseksi tapahtumaksi.